Rakennetaanpa kitara!

Ovankol, Rosewood spruce

2012-02-10T17:11:00.002+02:00

Some progress has happened again. Slowly but surely pieces come together.
I started a new project (Koskela #8#) because there was some wood lying around the shop. This might be a H13 (check out Santa Cruz -site) style 13-fretter with beautiful ovankol b/s and eurospruce top.

In addition, some side bending (rosewood) and brace shaving has taken place too.

Herringbone rosette and the tool to get it done

2012-01-09T16:57:00.002+02:00

Cutting the rosette channel on the top takes a tool. I've never had a proper one, but finally got it done. I'm using a dremel tool with an acrylic base plate. Now, with the new addition, I'm equipped to cut any circle needed.

The Moonspruce top took a classic fine herringbone rosette with black and white purflings around. Unfortunately, the inner ring didn't sit deep enough in its slot and got partially cut away as I planed the rosette rings flush to the top. It'll need a re-routing later. Fortunately, it's the final result that gets to be judged, not the in-progress flaws...

Simple, but effective. Threaded rods epoxied to the baseplate and through the "circle tool". The radius is set by turning the nuts.

Bending the fragile herringbone purfling

The new tool in business

Glue in the slot, everything in place

Planing the rings flush to the plate

Them planes come in different sizes.

I prefer the fine pattern in this herringbone over the bolder (and more usual) type.

Done. The fretboard extension will cover the slot. The inner circle needs to be re-cut and the top sanded.

Here is the rosette re-done, top sanded and sound hole cut. An observant reader will notice that the inner circle changed from b/w/b to b/w/b/w/b.

Lovely herringbone!

Top of the tops

2012-01-04T21:00:00.002+02:00

Finally got to plane the Moonspruce top for the Jouni's anniversary guitar. The top was sold as master grade, and to my eye, ear and hand it truly is! Beautiful sheen, narrow grain with silking, deep ringing tap tone and extremely stiff. I feel privileged to build with this kind of a wood, and hope my building skills will be up to the task. It's gonna make a nice guitar, definitely!

It was nice to thickness the top with the razor sharp blade that I managed to put in my trustworthy 8€ flea market plane. These new polishing papers from StewMac helped a lot in the final honing of the iron.

Brace shaping and back bracing

2011-11-01T16:05:00.000+02:00

Top braces are now shaped and the rosewood bridge plate glued in 00-model. The J-OM model back received it's center seam reinforcement strip of spruce and bracing. The next thing is thickening the J-OM top down to 3mm, cutting the rosette and laying down the bracing pattern. Then it's side bending time, possibly before this year ends.

Making the internal bracing starts
with splitting the quality, straight grained
spruce brace wood
down to size.
Once the wedge is driven into the slab,
it pops out with a clappy, happy sound.
The tool laying on the floor is "puukko"
(aka fisherman's/hunter's/carpenter's knife)
- the thing us Finns used to utilize for every
walk of life from food supply to cooking to
eating to making tools & toys to relating to
neighbors & family to putting up a fire to warfare
and hunting to law enforcement to whatever you name.
It's pretty handy to have a few at hand in
case of any need.

The grain must be straight and driving
pace slow, to make straight splits

Here the center seam reinforcement is glued down and
the braces are ROUGH split. Enter the plane!

Back brace bottoms are contour-sanded on my
high-tech contour-sander

The center seam is notched to house the braces

Go-baring again. This is such a handy invetion!

Back to the top. All the braces are there, but only
part of them shaped. I use a sharp chisel in shaping.
The largest braces are scalloped - meaning some material
is removed of the brace to make the top lighter
and more flexible.
The bridge plate (3mm) is made of scrap rosewood.
It's reinforcing the bridge area, as it has to resist
the pull of the strings for the years to come.
The grain goes intentionally a bit off axis,
to prevent possible splitting from the
string ball ends.

Gluing the bridge plate with wooden cauls.
Finally all the braces are shaped too.

Go-baring the top and some nice wood

2011-10-18T14:17:00.002+03:00

Being a spare time hobby for me, luthiery hasn't caught much attention lately. Here's some latest activities over a pretty long period:

- preparing and gluing the top center seam for Jouni's guitar.
- preparing and gluing, re-preparing and re-gluing the back center seam for the same. The Ultimately Good Looking Cocobolo (UGLC) seems to be a very tricky wood to be glued. It's a very oily wood and seems to be rejecting almost everything I have to offer gluewise. It remains to be seen, if the latest trick'll do the trick.
- preparing top bracing for Jyrki's guitar. This has become a lot easier with the concave discs I made. I'll just simply put some sanding paper on the disc and sand the braces in right shape to fit the curvature of the top. Less guesswork, faster and more precise glue seams.
- Gluing down the bracing using the Go-Bar method, AKA AAWSIBTSP (Awful Amount of Wooden Sticks In Between Two Slabs of Plywood).

German Master Grade "moon spruce" and Mexican Cocobolo

Nice detailing in the wood

The sides have a distinctive pattern too

Laying down the bracing pattern for the 00-sized guitar. For some reason the lowest two braces run the wrong way in this picture

Go-bar gluing the bracing - first all the rest of them

And then the center x-brace too. It took 26
bars to get there, I believe.

Global rosette

2011-09-26T08:31:00.000+03:00

Here's two shots of the 00-top with rosette installed. Top is european spruce, very stiff and nice looking stuff bought from a chinese seller through american ebay. Rosette with East Indian rosewood and New Zealand Paua abalone is bought from a taiwanese seller in ebay. Put together in Oulu, Finland. Now figure that globalization out!

The rosette channel was cut with a dremel tool attached to a home made routing base. Two parallel runs was sufficient, as the rosette fits in a single wide slot. Soundhole was cut with the same tool, only deeper.

The rosette opening is a bit offset to get the grain direction right. The opening is nevertheless covered by the fingerboard.

This appears to be one of my cleanest rosette installations so far. Experience? Luck?

DIY internal microphone

2011-09-13T23:40:00.001+03:00

Amplifying an acoustic instrument is not an easy task. Picking just the strings isn't enough, because the body resonances are the ones that make the sound "acoustic". My take on the subject is going dual source. The guitars are equipped with a triple soundboard transducer (K&K Pure and JJB Electronics Elite). I like them, because they are pretty inexpensive and offer quite natural response through the frequency range. The dreaded "piezo quack", unnatural high frequency, usual in under saddle piezo transducers, is not so dominant in these soundboard/contact transducers.

Anyway, to add some "air", "naturalness" "whateveryouwannacallitthatsoundsbetter", I use an internal miniature electret condenser microphone. The two passive signals are routed out with a stereo 1/4" cable and into a Presonus Acousti-Q preamp/blender. It's got volume controls for both signals and very nice eq.

I thought I'd report an easy way to make a "gooseneck" condenser mic. This model works only with a preamp feeding 2-12V phantom power to the mic, thou. For a standalone version you'd need a condenser, a resistor, a 9 volt battery and few inches more wire in addition.

A little sound clip: Dual Source -> Acousti-Q -> Firebox -> Garageband with a hint of EQ and reverb. The delay effect comes from Zoom A2 hooked in the Acousti-Q's efx loop

Gooseneck peeking through the soundhole

Here's the stuff needed to make a mic

Panasonic capsule and shielded cable...

...soldered together

The capsule's got two terminals, one for hot, one for ground.

They provide a handy silicon sleeve for the capsule.

Heat shrinking tube...

...and some wire...

...shrunk together...

And attached to a metal paper clip...

...and we're ready! The clip attaches to a back brace nicely and is easy to place to an optimal spot because of the bendable shaft.

This unit provides the phantom power the capsule needs, mixes the two signals and more. It's got a vacuum tube too!

Cocobolo back

2011-09-06T16:30:00.002+03:00

Here's a few pictures of a nice cocobolo set I got for a birthday project. A friend's brother is turning 50 in 2013, and he's been given a gift of "process of making guitar". It's going to be a J-OM size (equivalent to Martin J & 0000 shape) with spruce top.

Which way to place the sapwood pattern?

Go Baring

2011-09-01T14:15:00.001+03:00

Go Bar -method is a simple yet powerful way to clamp braces to the top/back plates with wooden/glassfiber rods. During spring and a bit of summer I built myself one (it's really simple too). Before this built I've been utilizing interiors of what used to be a kitchen cupboard, but it's floor gave in to the pressure so I had to make a more "professional" one. The hardest part is to make a concave mdf disc to arch the braces to achieve the wanted radius on top/back.

Finally I got to try the method today, and it seems really good. The braces are easily radiused with some sanding paper on the disc, and will exactly match the back when gluing on the same spot they were sanded.

Hope a few pics will explain it better.

The "cradle" for routing the concave disc. Behind it the actual Go-Bar system

the railway for the router, with proper radius sanded to it

and here we go. Takes a few passes to make it smooth.

...and is pretty dusty too!

And here is the Go-Bar system in use. The wooden rods provide the clamping pressure

Jyrki, here I come! Not too many months anymore

Small body planning

2011-05-26T11:50:00.000+03:00

The word for the next projects (yes, there's going to be #6 & #7) is Small Body.
Martin's double o, 00, is going to emerge in 12 or 13 fret and 14 fret versions. Below you find three different plans - three interpretations on the same theme - two by Martin and one by Gibson.

Planing rosewood sides for the 00-28 style 12-fretter.

Gluing the back plates together

Down middle is the original Martin 00-shape, with body-to-neck joint at 12th fret (like in classical guitars). Up left is the Gibson interpretation of the Martin 00, with the neck joining the body at 14th fret. Gibson just moved the bridge up a few notches, leaving the body shape pretty much the same (note the roundness in the upper bout.)
Up right is the Martin 00 with 14 frets to the body. With the player's need to access upper frets, the 00 body was reshaped. The bridge sits higher on the lower bout (not in the middle of the "drumhead" anymore) and the upper bout has tighter curves as it's been shortened a bit. There's also a"hybrid version" with 13 frets to the body. Some think that's the optimal compromise soundwise, especially with the longer 25,4" scale. I'll see where all this settles.

The mold for the 00 12 (or 13) fretter.

Tres hombres outside

2011-05-14T09:35:00.001+03:00

I've made three guitars with the same mold. I call the body shape J-OM. It's a fattened (J=jumbo) version of the Martin classic Orchestra Model. The volume of the box is somewhat bigger than OM but smaller than a Dreadnought. As #4 happened to be around for a tweak, I decided to shoot some "family photos" just for the fun of it. Luckily, the sun was shining too.

Rosewood, koa and flamed sapele mahogany. The sapele has darkened quite a bit since it was born.

Excursion to percussion

2011-05-03T12:21:00.002+03:00

I'm not a guitarist, but even less am I a percussionist. Nevertheless, I wanted to try a build of a simple cajon-drum. It's a box made of plywood with some kind of snare mechanism. I've always admired the vast range of sounds a talented percussionist is able to get from a simple wooden box.

The box is nordic birch (12mm for the frame, 6,5mm for the back and only 2mm for the 'tapa', the "drumhead"), and I "loaned" the adjustable snare system from a Sonor cajon that I had a chance to peek into yesterday. The 5-ply 2mm aeroplane veneer might be a bit thin for the top. The bass is good, but overall sound might be a tad flappy. Thus I added an extra brace to support the hitting surface.
The sound? I'd need a real drummer to pop in and give it a slap.

The cajon is a one day project. I stained the top into rich mahogany and finished with a simple wash coat of shellac. Laatuvaneri in Oulu is the place to get any veneer you need, precisely cut into dimensions. Note to self: remember to add the extra 24mm to top and back plates...

Here are some pics of the build:

The snare adjustment mechanism.

Getting it togehther

Turning this knob up gives full snare sound, turning it down lifts the snare wire off the head completely.

Inside view in bad lightning = long exposure = shaking hands = blurry image

Some noise picked up

2011-04-27T22:51:00.000+03:00

This one is recorded straight from the pickups into garageband.
This one was recorded before proper setup using Zoom H1 handheld recorder.

Pickup in Baritone

2011-04-19T20:15:00.000+03:00

I ordered a newbie pickup: JJB-Electronics Prestige 330. It's a pietzo-electric contact microphone with three transducers and an endpin jack. Similar to K&K Pure, only cheaper. Ordered last week from the States, the mail brought it today (free shipping!!) and in just a few minutes it was installed. Very affordable (34€ total), very good acoustic guitar reproduction. Very fast and helpful customer support (by the owner) and even free spare parts, should the pickup get damaged when moved from one guitar to another. Strongly recommended! No photos of the installation process, it's so fast and easy. No sound clip either - it's yet to be recorded.

Go survey yourselves!
http://www.jjb-electronics.com/our_products.html

http://www.jjb-electronics.com/prestige.html

Aaaand, We've got a rumbler!

2011-03-17T11:44:00.000+02:00

This guitar isn't too pretty in details. I kind of grew weary, and building for myself, the playability and sound matter the most. So not too many close-up pictures this time.
The sound is nice - the fat bottom end comes out convincingly, and yet still the two octave strings give it some upper register jangle - if wanted. With picking hand technique I'm able to determine, whether the octave strings play or not. The guitar is tuned BEAADDF#B, takes easily even lower tunings and still is pretty playable. The chords in open positions sound HUGE. The pretty short scale for a baritone makes it not the loudest of guitars, thou.

Here's the latest pics and a little sound sample

Stringing...

2011-03-03T17:28:00.001+02:00

... or one could use the verb CABLING in this case. The baritone strings are pretty thick fellas, the low B string being 1.8mm.
The strings are now attached, removed, the neck removed, re-shaped, -sanded and finished and re-angled, strings attached again and still waiting for some tweaking. Anyway, it plays and sounds. Yet is too early to say exactly how.

Pumicing & polishing

2011-02-22T15:57:00.000+02:00

After some sanding down to wood again, pore filling and french polishing, I'm starting to get the shine where it's supposed to be. I might be able to glue the bridge this week.

Finishing continued

2011-01-29T08:21:00.000+02:00

I decided to experiment a bit with different coating. So far I've finished my guitars with french polished shellac. This time I'm trying wiped Tru Oil finish, which I might polish to a shine with shellac later. The process is still under it's way, but I'm almost certain I'm coming back to french polishing again.
Well anyway, here's some stage pics of the current stage. No top pic this time, because the back and sides are still wet.

Finishing again

2011-01-17T22:27:00.000+02:00

It's become time to continue with the baritone project. I've been sanding and filling the pores of rosewood, shaping and sanding the neck and put the first coat of Tru Oil on it.

The redwood top seems to take finish really nice. The ugly dirty thing on the binding is epoxy glue used to fill the pores. It'll be scraped flush in the next stage.

Here's an interior view taken with a long exposure time. All the bracing is really messy because of the sanding dust from rosewood. A very small cleaning person needed!

Rosewood with koa binding in the pore filling stage

Long may you run

2010-12-03T13:28:00.001+02:00

It's time to depart with Pekka's guitar.
It plays very loud, deep and clear. The best of my builds so far, hands down. One of the best I've played... If all the koa/lutz guitars turn out alike, I'm a convert.

Here's the last pics, well a bunch of them.
Here´s a link to a video played with this guitar. Might take a while to get started, thou.

The flashlight brings out the flashy bearclaw

Here you can see the Manzer Wedge. Because of it, the pretty big sized guitar sits on the lap very comfortably

Inside view through the toneport - which makes a big difference tonewise too!

There's an 8x8mm patch in the heel. I accidentally overdrilled the bolt hole. Sorry, Pekka

Cedrala Odorata neck

Schertler tuners look nice - modern & vintage at the same time

The back is still a stunning piece (esp for the $42 price on ebay). Actually I planned to build of it to myself, but I'm sure it's going to a good home.

A few details

2010-11-30T23:43:00.000+02:00

I've been refining the setup, polishig, playing, feeling and even re-sanding & re-finishing the neck. Now it's good to my hand, hope Pekka's hands speak the same language. It's a keeper, I'd say.

Aaaand... We have a guitar!

2010-11-29T00:46:00.000+02:00

The bridge is glued and strings attached. It still takes some tweaking with the neck setup and fret leveling, but generally, we're done!

The guitar has a nice voice and to my eye it looks like a guitar too. Best of all, it didn't collapse or explode when stringed

Bridge, tuners and more polishing

2010-11-23T23:08:00.001+02:00

Schertler satin chrome tuners with ebony
buttons add a nice modern twist to the
otherwise traditional looks

Just can't stop wondering the beauty of the koa back.
The neck is Spanish Cedar Tung oiled and seems to match the colors nicely

Here's the ebony bridge finished tonight. The pins are black
water buffalo horn with nice abalone dot embed in a brass circle.
The saddle is bone, of course. The easiest trick to enhance your
guitar's tone (in addition to the string change) is to upgrade the
plastic bridge saddle & pinns and nut to bone ones.

Let the french polishing begin!

2010-11-17T20:07:00.001+02:00

I've finished all my guitars with french polished shellac. It's easy to apply at home, traditional, non-toxic, and gives a superior shine with next to none sanding & buffing. And it takes only a few days of hand-fatiquing rubbing... It's not the most resistant to wear & chemicals (like, say, water & spirits), but pretty easily repairable. Many traditionalists think its the best finish tonewise due to minimal thickness added to the top. The downside is the wood gets easily marred & scarred if the player isn't taking enough care while handling & playing the guitar. No stage diving with this baby, please!

Anyway, the "first round" is now accomplished. Seven to eight more to go...

I must say I'm humbled to have a chance to work with these kind of materials. The Creator of this Universe is so rich he could afford to make the trees in the woods look this stunning from the inside!

I just might have to keep this guitar and get a nice Landola for Pekka instead...

The Lutz spruce set was called "Snow Leopard Claw". See the reason?

Pore filling

2010-11-16T17:14:00.000+02:00

The back is now sanded down to 1000grit (maybe a little overdoing, but won't hurt no one but my hand) and the pores are filled with epoxy. The koa grain is starting to look like it should. Awesome.

Neck shaping

2010-11-09T10:39:00.000+02:00

The neck attachment is approaching. I spent my day off first fretting, then rasping, filing, planing, shaving and sanding the neck plank to dimensions. It's a critical phase that affects the playability the most. So far so good. The only problem was, that I had drilled a hole for the neck bolt too deep. So there appeared a hole in the heel that had to be plugged. That's propably going to show through the finish a bit. Sorry, Pekka.

Heel cap is made of flamed maple

...as is the fb binding. We'll see if we bind the headstock as well.

The color of the neck and body seem to fit pretty nice. The maple bound koa looks nice to my eye too.

Hiscox case will protect the package nicely

Neckjob

2010-11-06T08:37:00.000+02:00

I've somehow managed to find time to bind&glue down the fretboard for the koa-guitar. Still some radiusing to go before fretting and shaping of the neck. Anyway the stringing time seems to be approaching in schedule (delivery due hopefully in the beginning of December).

The fingerboard is bound in flame maple, with b/w/b purfling.

The body seems a bit asymmetrical in this picture. There's two reasons: First, the camera angle makes it look crooked. Second, it is asymmetrical. We'll call that art&design, OK?

Oh, there's another neck to do!

2010-11-02T23:09:00.000+02:00

It just came to me, that the baritone is about done. Sanding, finishing and infinite tweaking to go. But then it came to me, that there's another guitar too. The one I've practiced for with the baritone. So, the neck pocket is routed, the heel roughed out, the bolts, barrel nuts and washers inserted and the joint nearly perfected. And behold: We have a test attachment!

They do look the same! Wonder how the sounds compare.

Starting to look like a guitar! The bridge is for the baritone (thus the 8 pin holes) , this one's getting a black ebony one.

neck and bridge

2010-11-01T23:07:00.000+02:00

Got some time to carve the neck & heel in the daytime and route & shape the bridge in the evening. Here are the results. Everything still needs loads of sanding and filling and there's a bit (0.5mm) wider and longer bridge saddle in the mail. Routing the bridge saddle slot with a dremel tool falls in the category of PIA-tasks. There must be a better way...

The tuning peg holes are deliberately off-set (well, not all off-setting was on purpose...) to ensure a clear path for each string from nut to post.

Once the bridge takes its lemon oil, it's going to fall in with the rest of the tones nicely. Well, the stripes are going to stay perpendicular to the rest...

The bridge shape is once again following the SCGC path.

Fretting over fretting

2010-10-29T21:59:00.001+03:00

Well, nothing too serious, just a wordplay...

Here's the pretty much finished & lemon oiled fingerboard. The frets, of course still need a leveling when the neck's attached. I personally like the colour like a crazy. But that's just me... In the pics there seems to be an extra dot at the 15th fret, but just something in the lense, I suppose.

Neck joint & fingerboard. And quite some stripes

2010-10-27T23:38:00.001+03:00

The baritone get-together-date is approaching. I decided to practice the neck joint with the guitar that's coming to my possessions. Good decision! A lot learned again. For example: Double check the depth of the router bit cut before routing the neck pocket... This one turned out 10mm deeper than planned. Happily, there was some reserve left in the heel block...

The neck joint takes some tweaking to sit properly

Gluing down the fingerboard

The heel and the bolt inserts. Highest is the truss rod nut peeking.

Bolting the neck to the body - about the 5th test drive, pictured by my nearly 2 years old son

"Daddy truing the fingerboard"

Approaching the shape. Pretty striped overall... The neck (underside) will be shaped after the fb radius (16") is final and the 20 frets are in place. The finish'll take away the purpleness of the back and sides and turn it into chocolatey-brownish tone.

I used the barely visible 2mm abalone dots as the fb markers for an understated look. There's pretty much going on colorwise anyway. Once finished, there will be about all the shades of chocolate.

The headstock veneer with nice striping & curl

Electrified

2010-10-22T12:46:00.000+03:00

My "workshop" has had some electifying additions lately. Namely, a band saw, a belt/disc sander and a vacuum to remove the saw-&sanding dust. All this helps a lot in cutting&shaping, especially with the neck components. Still, a lot remains to be done with traditional tools - and so it should be too.

The Teletubbies used to have a vacuum cleaner called NooNoo (or something like that). This one is almost as cute, only the eyes are missing.

Here's the power tools. The Santa Cruz guitar on the wall is something every shop should have...

The long & short. The fretboards are in shape, and the right one is already slotted & dotted

There's going to be a lot of streaking going on in the baritone... Both the headplate & fb are macassar ebony. The fb had to be filled with superglue/sawdust as there's an open knot right in the middle.

Here's the jig for routing the neck pocket to the guitar. That's next in the line

This day I've been mostly shopping

2010-10-11T22:40:00.000+03:00

It's been quite a few busy weeks with everything else. Today I finally got a few hours to do a little something - namely shopping - with these projects . I picked up two truss rods from Amfisound and two sets of Schertler tuning machines from the customs. In addition, a couple of router bits to fit the truss rods and making the neck to body joint.

Cutting the scarf joint at an exactly 13° angle

Here's some head veneer options, cocobolo and macassar ebony

Here's another macassar ebony head
veneer. This one's going into
the baritone guitar, I believe.

Planing the scarf joint in line

And gluing it down.
Sorry about the messy picture,
but the room WAS messy.
The plastic bag is there to prevent the
gluing caul to become a part of the guitar

Todays purchases, ready to be fitted. Yes, there are 8 of them in the left side group.
It's going to be an 8-string baritone.

Genuine ebony buttons, 18:1 gear ratio

The Spanish Cedar neck-to-come, satin chrome tuners
and the router bits. Here we go!

Binding

2010-09-16T20:21:00.000+03:00

Here's a little recent achievements:

Binding glued down with the helping hand of masking tape

planing and scraping the purfling&binding flush
to the panels

A family portrait. They all come with the same body design
I drew for the one with neck and strings.

Nice tops, both of them in their own way... The chocolate
one is sinker redwood with abalone/rosewood rosette and
koa binding. The vanilla one is Lutz spruce with abalone
rosette and flamed maple binding

The sisters. The one on the right still needs some scraping.
Both have a tapered body, a bit more aggressive on
the left one. And both need next some serious sanding.

Router for binding

2010-09-14T17:57:00.001+03:00

Last night I made a simple guide for routing the binding channels with a Dremel tool. It's fully adjustable and working SO well!

I got the idea from Luthier's Cool Tools site. It really is cool!
Unfortunately this pic isn't too good.

The guitar routed for purfling & binding

Last peeks inside

2010-09-13T14:14:00.000+03:00

The koa-guitar's box (not the case yet) has been closed. Here are the last photos of the insides before the (hopefully) final closing.

Here you get the idea of the Linda Manzer's Wedge desing
(or my trying to get there). The body is tapered towards the
bass side to make it easier to hold and play. In this pic there's
still some sanding to go.

The koa in the back looks awesome - even without finish on it!
Umm... I think I'll need to work with those top edges before i give it out. Better make a note...

The soundport cut. It's purpose is to provide
the player with a bit more sound.
Kinda personal monitor thing... It'll also bring some
"dimensionality" to the sound, especially in smaller rooms.
This is my firm belief...

I felt the soundport area needed some extra
support and put an extra brace there.
And yes, the top is trimmed flush
to the sides too

Glue spread, just seconds before the closing.
Here we go...

Pekka's box

2010-09-07T18:22:00.000+03:00

I'm starting to put together Pekka's box. I kind of like this phase, when I've got all the beautiful parts in my hands, get to see inside and (almost) nothing is ruined yet in the assembly process.

Purfling&binding

2010-09-04T18:51:00.000+03:00

Some progress to be reported:

the classic herringbone purfling bordered with koa-binding. Not bad at all

Getting it together

2010-09-02T08:36:00.009+03:00

The baritone box is starting to seriously take shape. I´m trying a Manzer Wedge kind of thing on this one - to make the pretty thick guitar a bit more playable. That's why the rim looks a bit weird if you take a closer look.

I tried X-bracing the back also. Don't know if it makes any difference, but to my eye, it looks kinda cool..

O, and there's a toneport cut to the upper bout of the treble side. It's for projecting the sound of the guitar to the player (that'd be me).

Bending once again.

2010-08-30T16:38:00.004+03:00

I made myself a side bender pictured here. The cost was somewhere around 30€ (and the hot air gun can be used elsewhere too). It seems to work fine!

The rosewood set is bent now, and the end block is done. Some tweaking to the neck block still needed, but the rim is getting ready to be glued together.

For this set I'm planning a koa wood trimming which I will cut from an oversized side set that's getting bend next.

Nicest things you'll never see in a finished guitar...

2010-08-25T17:44:00.004+03:00

...are the ones that go inside.

The white one is Lutz spruce (sold under a fascinating name "Snow Leopard Claw Spruce")

The brown one is sinker redwood, salvaged from the logs that sunk to the bottom of the river some hundred years ago.

You can tell the brown top goes into a baritone by looking at the bridge plate placement. The scale will be longer and thus the bridge lower to the top.

Another bracing

2010-08-24T20:31:00.004+03:00

Here's the other guitar's skeleton. This time I seated all the rest of the braces in small pockets cut in the X-brace. So the whole "system" is connected to bridge area. This should help the top vibrate and the braces withstand a bit more "rigors of the road", should that occur.

In the first pic, the unbraced top resting on my "Go-Bar" cupboard bought from a second hand shop nearby. The plate on which the top is resting, is actually curved to fit the curved braces. Although it's called a flat top guitar, the top's never dead flat!

In the second pic, the braces are glued down. Only the smallest finger-braces plus bridge plate need to be glued later, as I run out of bars in the process.

Baritone skeleton

2010-08-23T12:50:00.003+03:00

Here's two pics of the recently braced baritone top. I decided to go with a pretty light bracing (thou a bit wider than my "normal" in the x-brace plus some extra height overall.) I added on a little brace to sit against the bridge plate, to support the "bellying area". In addition, I'm using the "A-frame" pattern known from the newer Martins in the upper bout. This time I'm going tapered instead of scalloped style voicing. Mainly because of the new & handy miniatyre plane (4.90€) Just trying to guess & feel my way...

The top is singing nice and clear when tapped!

The top & rosette

2010-08-11T20:29:00.004+03:00

Here's some recent progress!

A new beginning

2010-08-02T07:15:00.004+03:00

Here's a little something of my first ever custom order.
A friend of mine (a brave one) wants me to build him a guitar. It'll be a jumbo OM model with Lutz spruce top and most likely Koa back and sides.

It's going to be interesting, as this dear friend is one of the pickiest I know about his guitars...

Rosette&soundhole

2010-06-05T19:51:00.003+03:00

The project's on it's way. I got a sinker redwood top and a rosewood/abalone rosette for it. To my eye, it looks pretty handsome! The tap tone is very deep.

Sinker redwood comes from the huge logs that sunk to the bottom of the river some 100 years ago and was rescued & surfaced in our times and sawn into nice, colorfull "sediment-flavoured" tops.
Soundwise redwood is supposed to be the best worlds of both spruce & western red cedar together. That remains to be heard...

Baritone planning

2010-04-09T14:37:00.003+03:00

It's spring time and time to start dreaming/planning again!

Here's a little initial playing around with a possible 8-string baritone guitar top bracing. There's an unusual double-X bracing pictured. This would give some extra strength to the heavily stringed top. I guess..

There's some spruce&rosewood in the mail, hoping to get here some day this month.

Pihakuvia

2009-05-12T13:55:00.005+03:00

Vielä jokunen kuva ulkovalaistuksessa sekä pieni ääninäyte kunnon mikillä äänitettynä!

Son siinä!

2009-05-11T22:32:00.010+03:00

Outo pikku kitara on nyt valmis.

Ulkonäkö on todella kiva. Ääni on todella... outo. Mutta ihan hyvässä mielessä. Vaati ensin rohkeutta vääntää viritystä puolitoista sävelaskelta normaalia tiukemmalle, mutta hyvin kaikki tuntuu kestävän. Yhtään kieltäkään ei ole vielä katkennut, vaikka olen jo useamman kerran säätöjä varten löysännyt ja tiukannut koko 0,012" light-setin. Soundipuolella nasaalia ärhäkkyyttä ja perkussiivista rytmiikkaa löytyy ainakin kotitarpeiksi, mutta myös sävyjä ja herkkyyttä on tullut rakennetuksi mukaan : ). Pienessä kopassa ei basso ole hallitseva, mutta mukana kuitenkin.

Asensin saman tien K&K Soundin Pure -kontaktimikrofonin ja ohessa muuan pätkä sen kautta nauhalle tarttunutta.

Ehkä en tällä kitaralla lähtisi aivan trubaduurikeikalle, mutta vaikkapa kitaraduossa ja studiossa tällä saa luotua kiintoisia helinäkerroksia ja kuulaita näppäilyjuttuja.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Ergonomiasta tuli aika sopiva eskari- ja kouluikäiselle. Yläikärajaa ei ole määritetty.

Eikös tässä ole heti jotain stingmäistä? Sting eli Gordon Sumner innoistui taannoin Martinin "5" -mallista eli juurikin teräskielisestä terssikitarasta.

Seuraavassa kitara sivulta ja takaa, seisoo ja makaa, olkaa hyvät!

Yhdessä tämä parivaljakko tullee luomaan unohtumatonta pop-musiikkia kuten Lennon&McCartney aikoinaan...

Kaulat ovat samasta laudasta molemmissa.

Virityskoneistot ovat kierrätystavaraa Blueridgen kitarasta, johon vaihdoin paremmat tilalle. Syystäkin, olen taas saanut huomata kun näitä olen vääntänyt.

Skaala 550mm/22,5 tuumaa

Cocobolon väri on valosta ja katselukulmasta riippuen punaisesta oranssin kautta ruskeaan ja mustaan. Pohjan vaalea raita on samaa puuta kuin muukin pohja.

Rakentajan omakuva

Kannessa on läpinäkyvä plektrasuoja kaikuaukon alapuolella.

Kannessa on kaunis loimukuvio

Kolmas ja (toistaiseksi) viimeinen!

Signaaliketjun kolmas lenkki (Signaaliketjun heikoin lenkki esiteltiin kolmanneksi ylimmässä kuvassa)

Loppuun pieni "video", josta saa alustavaa osviittaa sulosoinnuista. Kuvissa tulevat soittajat (jahka vaan isä laskee kitaran käsistään) sekä ainakin koko olohuoneen ja keittiönpöydän sekamelska.

Kärsimättömyys palkitaan?

2009-05-09T21:36:00.003+03:00

Sairaspäivää olen viettänyt ja 1000mg parasetamolin turvin jaksoin vähän edistää hommia (rauhallisesti istuskellen tietysti). Kyllästyin odottamaan neljää päivää shellakan kovettumista ja kokeiluluonteisesti tein kiiltovahauksen jo tänään. Hyvin onnistui eikä mitään pehmeyden merkkejä ollut havaittavissa pinnassa. Tosi säihky siitä tuli ja ehdottomasti nätein tähän astisista!

Sitten ei ollutkaan enää muuta tehtävissä kuin kaula kiinni ja tarkat mittaukset tallan paikalle, lakka pois tallan ja otelaudan kohdalta ja liimaa ja puristusta. Tallaa pitää puristaa yön yli, otelaudan lipan jo päästin pinteestä. Alimmassa kuvassa on jo satulan luussa alustavat hahlot kielille ja kontaktimuovinen plektrasuoja kannessa paikallaan. Lähellä ollaan loppusäätöjä!

Ototellaan

2009-05-07T11:10:00.004+03:00

Pinta on nyt valmis, niin kuin sen nyt tässä maailmassa ja näillä käsillä voi saada. Kanteen tuli peräti kymmenen sessiota shellakkaa, koppaan seitsemän. Toistaiseksi vaikuttaa parhaiten onnistuneelta tähänastisista. Kantapääopiston peruskurssi on tehnyt tehtävänsä. Nyt annan pinnan levätä, kuivua ja kovettua maanantaihin, teen loppukiillotuksen autovahalla ja alan kiinnittämään kaulaa ja tallaa - siis raaputtamaan valikoiduista kohdista huolella rakennetun pinnan pois. Ensi viikolla siis pääsemme mahdollisesti kuulemaan ensisäveliä!

Puoliväliraportti

2009-05-05T08:15:00.005+03:00

Loppu häämöttää jo. Kannessa on nyt kuusi sessiota shellakkaa, kopassa kolme ja lavassa viisi. Kaulassa on seitsemän kerrosta tukkiöljyä. Kanteen ja koppaan tulee vielä pari-kolme sessiota ennen loppuhiontaa (1200) ja -kiillotusta.

Kiiltoa löytyy jo, mutta ei ihan joka kohdasta. Tekemistä riittää vielä. Loppuhionta oikaisee pienen appelsiininkuorta muistuttavan epätasaisuuden, kunhan pintaa on tarpeeksi hiottavaksi asti.

Yksi viritystapin reikä lohkesi hieman poratessa. Se jää kuitenkin koneiston alle piiloon. Reiät eivät ole aivan suoralla viivalla - tämä asettelu antaa kielille enemmän tilaa lavassa.

Suurin kysymys on vielä ratkaisematta: Soikohan se?

Taash shitä shellakkaa shuojakshi!

2009-04-29T15:27:00.004+03:00

Pintakäsittelyviikot ovat vihdoin alkaneet!

Eilen tiistaina oli viimeinen kurssikerta ja illan ja alkuyön tunteina saatoin pinnat käsiteltävään kuntoon. Nyt yhden kerroksen jälkeen cocobolo suorastaan loistaa. Seetrikannessakin on kiva sävy ja tosi hieno tekstuuri. Kyllä tästä ihan nätti peli tulee.

Sivuissa ja pohjassa on vielä jonkin verran huokosia täytettävänä. Niille pitää jossain vaiheessa antaa hohkakivikäsittely.

Kaulaan tulee pelkkä tukkiöljykäsittely. Petsin hinkkasin pois, joten kitarassa on pelkkiä luonnonvärejä. Kaula ja koppa on ehkä vähän eri maailmoista sävyn puolesta, mutta kaula passaa kivasti kannen sävyyn kuitenkin.

Pikkutalla pikkukitaralle

2009-04-22T07:21:00.004+03:00

Toiseksi viimeisellä kurssikerralla käytin koneiden voimaa tallan tekemiseen. Kuvista näkyy, että sivujen syyntäyttö on vielä kesken - hiomista vaille. Tällä kertaa käytin fillerinä epoksiliimaa ja sillä näyttää tulevan tosi kivaa jälkeä!

Eteenpäin, aski pikkuinen!

2009-04-16T09:40:00.007+03:00

Kolmas ja viimeinen kitara alkaa olla pintakäsittelyvaiheessa. Nyt jos olisi viikko aikaa keskittyä tähän, homma olisi valmis. Viimeiset hionnat vielä koppaan, cocobolon syiden täyttö ja sitten hinkkaamaan shellakkaa. Kaula vaatii vielä hiontaa, se on vasta viilakarkeudessa. Tuntuu siltä, että näitä asioita oikeasti oppii tekemällä. Toistaiseksi olen työn jäljen puolesta kaikkein tyytyväisin tähän viimeiseen. Viime yönä jo unissani soitinkin sillä muuatta virttä ja hyvin soi :)

Kokonaisuus on aika mukavan sopusuhtainen (itse piirretyksi varsinkin). Ruusupuinen talla-aihio saa ensi tiistaina oikean muotonsa. Virityskoneistot ovat second handia, Blueridgen BG-140 -kitarastani, johon vaihdoin aikoinaan laadukkaammat tilalle. Jospa ne tässä saisivat palvella ja pitäisivät pikkuaskin vireessä.

Ruusupuinen otelauta oli SP-elektroniikan halvin malli. Itse tykkään tosi paljon sen rikkaasta kuviosta. Nauhoja on yhteensä 18, ennen kaulan ja kopan liitosta 12. Otelautamerkit ovat abalone-simpukkaa.

Tältä näyttää alapuoli. Olen ajatellut petsata kaulaa punertavalla mahongilla enemmän kopan sävyyn. Tuo raita pohjassa on tosiaankin puussa itsessään olevaa pintakasvua (sapwood). Pääsin valitsemaan muutamasta setistä kuvien perusteella, ja valkkasin tietysti tämän hurjimman näköisen.

Kaula on vielä karkeahko. Hiottavaa ja pientä muotoiluakin riittää vielä.

Tämä kaulan ja lavan liitoskohdan "timantti" syntyi kai aikoinaan siitä, kun erillinen lapa liimattiin kaulaan eräänlaisella pyrstöliitoksella. Nyttemmin se on koristeellinen yksityiskohta akustisen kitaran rakennustraditiossa. Joidenkin mielestä se kai vähän jäykistää ja vahvistaakin lapaa sen heikoimmasta kohdasta. Kuten kuvasta näkyy, siinäkin on vielä säätämistä.

Coming together

2009-04-02T20:11:00.002+03:00

Kaulan liitos alkaa olla asemissaan. Seuraavaksi sitten otelautaa liimaamaan. Kuten kuvasta näkyy, jouduin hieman höyläämään kannesta pyöreyttä pois jotta otelaudan "lippa" asettuu paikalleen.

Keväthangilla

2009-03-25T12:00:00.006+02:00

Reunalistoitus on nyt kuukauden pusaamisen jälkeen valmiina - enää liimaa ja sahanpurua LUKUISIIN koloihin, joita listojen asennuksen jäljiltä jäi. Näin kauempaa katsottuna koppa näyttää aika kivalta, sanoisin. Kansi ja pohja ovat jo valmiina pintakäsittelyyn, sivut pitää vielä hioa 320-1000 -papereilla. Kannen seetri on hiottuna sangen kaunista puuta, jossa ydinsäteet (Muistinkohan oikein puuseppätermin?) tuovat pintaan kivasti eloa.

Reunallista

2009-03-12T12:49:00.003+02:00

Olen nyt reilun pari viikkoa väsäillyt reunalistoja koppaan. Työvaiheita laskeskelin parisenkymmentä kaikkiaan. Tässä pari kuvaa noin niin kuin esimauksi.

Kannessa on sisempänä Crow's Foot -koristelista ja ulompana samaa Cocoboloa kuin sivuissa. Cocobolo-listan alareunaan liimasin vielä valko-musta -raidan niin että lista erottuu sivusta. Näin alustavasti, kun vasta osa listoista on paikoillaan, sanoisin, että kokonaisuus näyttää ihan okoolta.

Tältä näyttää peräpäässä. Kuvasta näkee hyvin työn vaiheita: pohjapuolella ura listaa varten on jo jyrsitty ja valko-musta -rima liimattu. Kansipuolella viimeinenkin reunalista on jo liimattu, mutta se pitää vielä tasoittaa siklillä sivujen tasalle. Jonnin verran kolojakin on täyteltävänä. yritin asetella värit niin, että mustalla epoksilla saisin mahdolliset kolot tukittua melko huomaamattomasti.

Kaulaa olen ehtinyt myös vähän työstämään - lapaviilu on liimattu ja kaularaudalle jyrsitty ura. Myös kaulan kannan muotoa ehdin viimeksi vähän raspailemaan ja lapaliitoksen timanttia muotoilemaan. Niistä lisää tuonnempana.

Pikkuaski

2009-02-22T20:49:00.005+02:00

Pikkuhiljaa tämäkin laatikko alkaa saada muodon. Ja voi kuinka pieni se onkaan! Hassu pikku kitara. Cocobolo näyttää kyllä hienolta kitaran muodossa. Olen pähkäillyt, että reunalistaksikin tulisi cocoboloa pienellä musta-valko -reunuksella. Lisää taivuttelua siis tiedossa. Tiistaina pitää ajella dremelillä urat reunalistoille ja kannen koristelistalle.

Tämän 00-koppaisen vierellä terssikitara ei näytä mitenkään hirvittävän pieneltä. Mutta on se.

Tässä kuvassa mukana myös mittakaavaihminen! Kitara näyttää sopivan hyvin 5- ja 7-vuotiaiden tulevien soittajien syliin.

Rimoitus ja sivut

2009-02-12T18:00:00.002+02:00

Tämän viikon tiistai oli tehokas kurssikerta. Sain vannesahattua sivut oikeaan leveyteen (kopan paksuudeksi tulee max 92mm.), tehtyä vanerista muotin taivutusta varten, sahattua perä- ja kaulaklossin ja vielä höylättyä ja vannesahattua kaulapuut (vieläkin hensgästyttää, varsinkin, kun olin vielä 45 minuuttia myöhässä kurssilta).

Ylemmässä kuvassa ensimmäinen cocobolo-sivu on jo taivutettuna muotissaan kuivumassa. Cocobolo taipui yllättäen mahonkia helpommin - tarvittiin vähemmän kosteutta ja enemmän lämpöä.

Kannen ja pohjan rimoitukset ovat nyt valmiina ja paikoillaan (no ehkä hiontaa vaille).

Kaulan tein taas viidestä siivusta (mahonki + vaahtera) laminoimalla. Terssikitaran kaula (varsinkin kun kaulan ja kopan liitos on 12. nauhalla) tuntuu säälittävän lyhyeltä!

Tämähän etenee!

Uutta putkeen!

2009-01-31T12:42:00.003+02:00

Kolmas ja viimeinen kitara on jo ihan kivasti työn alla. Tällä kertaa en ole kuvannut työvaiheita ollenkaan. Tässä kuitenkin tältä aamulta muutama näpsäys tämän hetken tilanteesta.

Pohja ja sivut Cocoboloa (ruusupuun sukulainen, tosi öljyistä ja painavaa puuta!) jota on paras työstää siklillä

Kansi jättiläistuijaa eli seetriä, kannen rimat saksalaista kuusta, bridge plate cocoboloa.

Rimoitus on himpun verran keveämpi kun kitarakin on pienempi. Tukirimoja on kolme vähemmän kuin normaalisysteemissä.

Rosetissa on taas samaa silakanruotoharakanvarvasmosaiikkia, tällä kertaa rosetissa on vain yksi rengas.

kannen seetri on TOSI hyvän näköistä.

Veistin rimat melko korkeiksi mutta kapeiksi. Bassopuolen rimaa on taas kevennetty keskeltä, treblepuolta päästä. Rimat on tässä vielä ihan hiomattomina taltan jäljiltä.

Case closed

2009-01-15T14:07:00.004+02:00

Kerran vielä kielon päälle!

Kotelo saapui tänään. Kitara sopii siihen kuin olisi suunniteltu sopimaan. Warwickin RockCase tuli Saksasta kotiovelle tarjoushintaan ja vielä ilman postimaksuja. Maailma on globaali. Juttu päättyy tähän. Case Closed...and propably opened pretty soon again... Made to be played taisi Gibson mainostaa aikoinaan.

Kansi on kaareva, mikä antaa sisällölle kummasti lisäsuojaa tien päällä.

Kitaran kaikuaukossa oleva musta lätkä on kostutin, jonka käyttöä suosittelen kostean lämpimästi varsinkin näillä pakkaskeleillä!

Kuulokuvia

2009-01-13T21:55:00.004+02:00

Otin pari laulunpäätä talteen noin niin kuin näytteeksi. Nämä pätkät olkoot nyt viimeinen blogipäivitys tämän projektin tiimoilta.

Näytteet on äänitetty AudioTechnican edullisella AT2020 stereoparilla mikkiesivahvistimen kautta iPodiin ilman muokkauksia. Suosittelen kuunteluun lämpimästi kunnon kuulokkeita tai kaiuttimia.

Kitaraa on ollut ilo soitella ja tuntuu, että se on pitkälti sellainen mitä lähdin rakentamaan. Tasapainoinen kuin OM, mutta bassopäätä löytyy enemmän kuin normaali OM:stä. Täytyy sanoa että olen ihan tyytyväinen! Tervetuloa testailemaan!

Tänään aloittelin uuden projektin, viimeiseni toistaiseksi. Tätä terssikitaraprojektia en varmaankaan päivittele blogiin kovin usein. Ajatuksena on, että kevään aikana teen kurssilla kaiken mitä ehdin ja homma valmistuu sitten kotosalla kun valmistuu.

Kiitos mielenkiinnosta, jos olet roikkunut mukana tänne asti!

Viimeiset niitit

2009-01-12T12:55:00.004+02:00

Tää alkaa nyt olla tässä. Viikonloppuna porasin paikan hihnatappi-jakille ja korotin tallan luuta 1,5mm ruusupuusiivulla. Tänään liimasin nimilapun sisään ja madalsin tallanluun korotusta ehkä kaksi millin kymmenesosaa. Nyt action tuntuu olevan juuri kohdallaan. Soitto sujuu näppäilemällä kevyesti, mutta kovempikaan plektralla rouhaisu ei saa kieliä särisemään nauhoja vasten.

Muuta tekemistä en enää keksi muuta kuin kannen kiillotuksen Turtle Waxilla kunhan viimeiset sellakkakerrokset kovettuvat vielä muutaman päivän. Niin ja soittoa, soittoa ja soittoa. Toivon, että pääsen jossain vaiheessa livahtamaan työkaluista ja puupölystä siivottuun työhuone-studioon äänittämään muutaman raidan niin saan tänne vielä viimeiset loppukaneetit.

Niin että miksikö nimilapun teksti on englanniksi? Tietysti siksi, että tähtään suoraan ulkomaan markkinoille :) Ei vaan oikeasti en tiedä, miten Carpathian Spruce olisi pitänyt kääntää suomeksi. Tuo tyyppimerkintä J-OM viittaa sanoihin JUMBO ja ORCHESTRA MODEL. Kitara on siis lihotettu versio Martinin OM-mallista.

Nyt riittää valinnanvaraa soundipuolella. Yhden taidan vielä kuitenkin ryhtyä tekemään, sitten akustisia teräskielisiä lienee sopivasti...

Hyvä isi!

2009-01-09T14:52:00.005+02:00

Kitara soi taas ja soikin kivasti! Virekin on nyt kohdallaan ja action mukavan matalalla. Innokkaimmat kuulijat ovat kovin onnellisen näköisiä ja vähintäänkin helpottuneita kun kitaran saa nyt laittaa koteloon! Viimeiset hienosäädöt jätän ensi viikolla jatkuvalle kurssille.

Talla kiinni taas

2009-01-08T22:59:00.004+02:00

Talla on nyt (taas) liimattu. Huomenna saanen kanteen reiät kielille ja kielet kiinni, kun liima on ehtinyt kunnolla kovettua. Tässä korjausrakentamisen vaiheessa olen tuskastellut ja ihastellut shellakalla käsiteltyä pintaa. Siihen tulee painaumia ja naarmuja älyttömän helposti, mutta toisaalta se on tosi helppo (ei ihan vaivaton kylläkään) korjata taas uudenveroiseksi. Kovin kovaa keikkaelämää tämä kitara ei tule kauniina kestämään. Onneksi sellaista ei ole tiedossakaan.

Tässä maalarinteipillä merkattuna tarkkaan mitattu tallan paikka kannessa. Skaalan mitta on 646,2mm noin suurinpiirtein. Lakkapinta on tietysti kaavittu pois tallan alta.

Tästä on nyt leikki kaukana. Moniasennus H. Koskelan tallanasennuspuristin tositoimessa (n. 15 kuivaharjoituksen jälkeen, joten ainakin luulin tietäväni, mitä olin tekemässä).

Liima pursuaa tallan ja kannen välistä - niin kuin pitääkin. Purskeet poistetaan niiden hieman kuivuttua taltalla tms. terävällä. Liimapurskeet lähtivät hyvin irti, mutta maalarinteippi vei mukanaan pari syytä kansipuuta. Ja taas tuli ranskalaiselle kiillotukselle käyttöä...

Totuuden hetki nro 2 koittaa jossain vaiheessa perjantai-iltaa. Toistaiseksi kitara ainakin näyttää hyvältä omaan silmään. Toivottavasti sointi ja soitettavuuskin miellyttää edelleen nyt, kun kitaran pitäisi soida vireessä. Saksasta löysin kohtuuhinnalla kovan kotelon, jonka pitäisi olla juuri sopiva ja alkuviikosta täällä.

Kaula lopultakin kiinni ja talla melkein

2009-01-07T09:40:00.003+02:00

Sain kaulan kiinnitettyä lopultakin ihan liimaamalla. Huolella rakennettu lakkapinta raaputetaan otelaudan alta pois, jotta liima tarttuu. Itse kaulan kiinnitin ruuveilla kuvassa näkyvien reikien kautta.

Tässä ensimmäinen tallankiinnitysharjoitus ilman liimaa. Ilma mahtuu vielä tässä vaiheessa kulkemaan aivan liian monesta kohtaa tallan ja kannen välistä. Piinaava ja paljon aikaa vievä tallan pohjan muotoilu on vielä kesken. Kuvassa isäni tilaustyönä rakentama kätevä tallapuristinsysteemi, jolla tallan saa yhdellä puristimella puristettua sekä keskeltä että reunoilta. Kopan sisällä on puristus tukena tallanaluslevyn muotoon leikattu 20mm vaneripala, ettei varsinaiset rakenteet mene kasaan.

Korjausharjoituksia

2009-01-01T16:37:00.005+02:00

Kannen halkeama on nyt korjattu, samoin tallan vanhat läpimenoreiät tapitettu.

Kuvissa salainen ase - Bilteman välysmitta auton sytytyksen säätöön, johon viilasin hampaat neulaviilalla. Samalla työkalulla hoituvat pienet sahaukset (terä taipuu ja sillä pääsee siksi aivan lähelle kantta esim tässä tappien sahauksessa) mutta myös satulan kieliurien viilaus - "teriä" kun on ainakin kymmenesosamillin välein, niin saa hyvän istutuksen kielille. Tämä työkalu maksoi 2,50€. Satulaviilasatsi maksaa alk 88€ ja taipuvateräinen pikkusaha ainakin pari kymppiä. Tästä työkalusta suurkiitos menee Jounille, jolta sain vinkin. Kiitos!

Tässä kuvassa näkyy kanteen pari milliä keskiviivasta ilmaantunut halkeama. Halkeama aiheutui joko kitaran ensimmäisestä automatkasta pakkasessa tai sitten siitä, kun koppa pintakäsittelyvaiheessa putosi räpylästä pyrstölleen n. 70cm. Joka tapauksessa nyt tallan siirron yhteydessä tämäkin oli hyvä korjata.

Ensin veistin puukolla halkeaman ympäriltä pienen kiilamaisen siivun irti. En mennyt ihan läpi asti kannesta tarkoituksella.

Seuraavaksi liimasin ylijäämäkansipuusta leikkaamani hieman tukevamman kiilamaisen siivun koloon, annoin kuivua ja leikkasin taltalla korjauspalan muun kannen tasalle. Viimeistelin tietysti hiomalla. Paikasta tuli kohtuullisen hyvä, läheltä sen toki näkee, mutta ei enää puolen metrin päästä.

Kannen alaosa on tässä nyt hiottuna, tapitettuna ja korjattuna, valmiina uuteen pintakäsittelyyn. Ei tämä nyt niin kauheaa ollut kuitenkaan. Alimmassa kuvassa on korjauskohta jo pienen shellakkakerroksen alla. Niin, missä se olikaan? No keskiviivasta vähän ylöspäin.

Parina päivänä olen jo ehtinyt käsitellä pintaa uudestaan. Kun on vain osa kannesta työstettävänä, tulos näyttää syntyvän mukavan nopsaan. Ennen loppiaista saanen jo tallan ja kaulan kiinni uudestaan.

Teletapit sanovat: uudestaan!

2008-12-23T23:26:00.006+02:00

Kaikki 2000-luvun alussa lapsia kasvattaneet muistanevat teletapit-sarjan tärkeimmän ja piinaavimman sanan. Kun viisi minuuttia kestänyt sekava videonpätkä englantilaisten lasten sormiväritaiteilusta oli vihdoin loppunut, Tiivi-Taavi, Pai tai joku muu tähdistä hihkaisi: Uudestaan! Ja niin koko tuhruinen sormivärielokuva katsottiin toiseen kertaan ankeasta alusta katkeraan loppuun saakka.

Jos sait kiinni tunnelmasta, tiedät, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä, jos mietin soitinrakennusta. Olen oppinut taas tärkeän läksyn. Ei pidä liimata tallaa kiinni ennen kuin kaula on varmasti paikallaan. Ihan minimaaliseksi luulemassani kaulan kulman ja liitoksen säätämisessä hukkaantui yllättäen pari milliä soivaa kielen pituutta. Pari milliä liian lyhyt skaala taas tietää ainaista ylävirettä kaikilla muilla paitsi vapailla kielillä. Asiaa ei auttanut sekään, että tallaa liimatessa se pääsi luistamaan sen verran, että tallan luun kompensaatiolla näistä milleistä ei enää selvitty mitenkään. Ei siis auttanut mikään muu kuin riipaista sydämensä irti rinnasta... No ei sentään aivan, mutta kuitenkin tiukkaan liimattu talla irti kauniisti viimeistellystä kannesta.

Ensimmäisessä kuvassa talla on lampun alla lämmityksessä. 60°C on maaginen liimanheltiämislämpötila (huomatkoon jokainen kesäkelillä kitaran parkkeerattuun autoon jättämistä suunnitteleva tämän!), ja foliolla vuorattu pahvi taas suojaa vielä tässä vaiheessa kaunista pintakäsittelyä.

Tässä talla on lopulta irrotettuna. Irrotus ei ollut kovin helppo toimenpide, ja muutamia rumia naarmuja jäi työkaluista (ohut metallinen liimalasta sekä taltta) shellakkaan, ja joitakin painaumia puuhunkin. Talla vei mukanaan myös jonkin verran kansipuuta, joka täytyy liimata takaisin tai täyttää jotenkin muuten.

Kuva tallan pohjasta osoittaa, että irrottamiselle oli muitakin järkeviä perusteita: Talla ei ole aivan 100% sopinut kannen muotoon ja siksi liimasauma ei ole ollut aivan lähellekään täydellinen. Intonaatio-ongelman takia jouduin pakosta tekemään sen, mitä en muuten olisi viitsinyt tai uskaltanut yrittää.

Ei auttanut muu kuin päättää hioa koko kaikuaukon ja plektasuojan (suojattu teipillä) alapuolella oleva kansi taas puhtaalle puulle.

Vanhat (no ei kovin vanhat mutta tässä tapauksessa kuitenkin entiset) kielten läpimenoreiät pitää tapittaa ja hioa tasaiseksi kannen kanssa. Sitten vielä lisää hiontaa, ja katso: Ranskalainen kiillotus alkaa alusta. Uudestaan! Onneksi vain kansi on käsiteltävänä eikä sekään kokonaan. Kyllä tästä selvitään, joskus joulun jälkeen. Hyvästi joulumarkkinat 2008. Tervetuloa, tammikuun alennusmyynnit 2009!

Elämä jatkuu.

Siunattua joulunaikaa kaikille! Teille on syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra!

Kitara eestä, kitara takaa, kitara seisoo, kitara makaa...

2008-12-18T23:33:00.005+02:00

Projekti alkaa olla katsastusta vaille. Tässä hieman kuvia valmiista tuotteesta. On käsittämättömän ihmeellistä, että ehdin saada joululahjan valmiiksi! Nyt kun kielet ovat oikealla korkeudellaan ja kaula oikeassa kulmassa, soitto on suloista ja sointi tasapainoinen - bassossa on syvyyttä niin kuin oli tarkoituskin, ja dynamiikka tuntuu kiitettävän laajalta. Olen suhteellisen tyytyväinen käsityön detaljeihin. Monessa paikassa olisi voinut enemmän ja tarkemminkin työstää, mutta vähän kauempaa kaikki näyttää hyvältä ja kitaralta.

Kaulasäätöjen lisäksi ehdin tänään myös himpun verran madaltamaan tallan "siipiä", ne kun valmiissa tuotteessa näyttivät yllättävän paksuilta. Ajattelin ihan omassa päässä, että liian paksu ja raskas talla ei ole omiaan kuljettamaan kielten energiaa kanteen asti. Voi olla, että vielä jossain vaiheessa hion koko tallaa himpun matalammaksi, kun se tuntuu ihan hyvin onnistuvan myös niin, että talla on kiinni kitarassa.

Ääntä!

2008-12-18T11:42:00.004+02:00

Tallensin pienen sikermän ennen kuin taas irrotan kaulan ja teen toivottavasti viimeiset säädöt ennen otelaudan lipan liimaamista kanteen. Kitarassa on laaja dynamiikka, ääntä riittää sitä enemmän, mitä enemmän plektralla rouhaisee. Kielet ovat olleet vielä liian korkealla ja siksi on paha mennä sanomaan mitään näppäilymaailmasta. Kaula tuntuu joka tapauksessa kivalta ja soitin näyttää hyvältä (sehän oli tärkeintä?) ja istuu syliin hyvin. Istutin kanteen myös plektrasuojan jota ei vielä näy kuvissa.

Äänitys on tehty AT2020 mikillä suoraan presonus Fireboxin esivahvistimen kautta garagebandiin kevyesti kaiutettuna. En edes yrittänyt soittaa nätisti ja hienosti, kunhan jotakin ääntä sain kuuluville. Pari raitaa siellä on päällekkäin, molemmat samalla kitaralla soitettuna. Kakkoskitara on valitettavasti ajallisesti omilla teillään suurimman osan "elokuvasta". Sikermä on elokuvamuodossa siksi, että en ainakaan keksinyt tapaa lisätä pelkkää ääntä blogiin.

Pientä huolta jää tammikuullekin - kitara oli autossa viikolla hetkisen, ja heti ei edes niin kovin kuivassa talvisäässä kanteen ilmaantui halkeama. Pieni ja mitätön, mutta kuitenkin. Pääsenpä harjoittelemaan sellaistakin korjaamista...

Jänniä hetkiä

2008-12-12T21:29:00.001+02:00

Pinta on nyt käsitelty, talla liimattu ja kielet kiinnitetty. Ensivaikutelma soundista on ihan lupaava, avoimehko, isohko ja syvähkö, mutta säädöt ovat vielä sen verran kaukana oikeista, että mitään lopullista ja varmaa ei uskalla sanoa. Vielä täytyisi jaksaa säätää satulan urien syvyyttä, tallan luun korkeutta, kaularaudan kurvia ja vähän kaulan liitoksen kulmaakin, miettiä plektrasuojaa ja tehdä lopulliset kiillotusvahaukset, ennen kuin voi sanoa: valmis!

Tämä hetki on ehkä turhauttavin. Näen valmiin kitaran, mutta en vielä tiedä, miten se soi ja soiko se, onko se soitettava ollenkaan. Toisaalta on kai pakko nukkuakin jonakin yönä...

Postittelen tänne ääninäytettä kunhan saan kielet soitettavalle korkeudelle ja säädöt kohdilleen.

Herra, anna minulle kärsivällisyyttä. HETI ! ! ! ! !

Kiiltokuvia

2008-12-05T23:55:00.005+02:00

Kitara alkaa saada mukavasti pintaa shellakasta. Jokaisen pintasession jälkeen kiilto on entistä syvempi ja loimu entistä palavampi. Seitsemästä-kahdeksasta pintakäsittelykerroksesta paikallaan on nyt kannessa ja pohjassa kolme, lavassa neljä ja sivuissa kaksi. Kunhan pinta vahvistuu, teen jossain välissä vielä pienen tasoitushionnan nelisatasella paperilla ja öljyllä ainakin sivuille ja kannelle, niin saan pienet epätasaisuudet kuriin. Kansi on kauniin kelmeänvaalea ja peilaa kivasti. Jos olet oikein tarkka, voit tarkastella peilikuvasta kodinhoitohuoneemme erinäisiä huonekaluja...

Ainakin jotenkin olen kai onnistunut, kun vaimokin ohimennen kehaisi kitaraa, joka muuten niin kovasti kilpailee miehen huomiosta hänen sekä kodin- ja lastenhoidon kanssa.

Tavoitteena on saada noin yksi kerros päivässä lisättyä. Yhteen sessioon menee arvioimani tunnin sijasta kaksi. Viikonloppu menee muissa puuhissa, mutta ehkäpä ensi viikolla saan pinnan valmiiksi ja pääsen liimaamaan otelautaa ja tallaa. Vielä ei ole mahdotonta, etteikö joulun laulut taittuisi uudella kitaralla!

Väliaikatietoja

2008-12-04T19:33:00.004+02:00

Varsinaiset pintakäsittelysessiot ovat nyt alkaneet. Täyttelin pohjan huokoset lopulta epoksilla, jonka vetelin lastalla koloihin. Epoksin hiominen on melkoista hommaa, kun se öljystä huolimatta täyttää paperin hetkessä. Sivuihin ja lapaviiluun käytin perinteistä hohkakivimetodia.

Kuvat eivät tee taaskaan oikeutta todellisuudelle. Pieni rantuisuus pinnoissa johtuu öljystä ja siitä, että shellakkakerros on vielä kovin ohkainen. Kaikki tasoittuu ja siliää tulevien viikkojen pimeinä yötunteina.

Soitin on nyt siinä värimaailmassa, mihin se tulee jäämäänkin. Toki puut sitten ajan myötä tummuvat. Viidenkymmenen vuoden päästä nyt lähes valkoinen siperiankuusikansi on huomattavasti kellastunut. Se on sitten sitä vintagea.

Yhteen koko kitaran pintakäsittelysessioon kuluu aikaa vajaan tunnin verran, ja sitten vielä tunnin kuluttua ylimääräiset oliiviöljyt vedellään pinnasta pois pelkällä pirtulla. Tästä yhtälöstä voi laskea, minkä verran yöunet lyhenevät, kun tavoitteena on 6-8 sessiota ennen välihiontaa ja lopullisia kiillotuskertoja...

Here comes the Shine!

2008-12-01T15:01:00.004+02:00

Ehdin tänään vetäisemään ensimmäisen pohjakerroksen shellakkaa koppaan. Rohkenin jättää sekä kaulasta että kopasta pois petsin, jolla mahonkiosat yleensä tummennetaan "vanhan mahongin" sävyyn. Edellisen soittimen kanssa en ollut kovin tyytyväinen petsauksen lopputulokseen, ja kun nyt puut on niin komiat, niin puhukoon vaan puolestaan omilla väreillään.

Ranskalaisessa kiillotuksessa muutama ensimmäinen shellakkakerros levitetään pelkällä puuvillatilkulla suorin vedoin. Näiden ensimmäisten kerrosten nimi englanniksi on "spit coat". Joku ranskalaisen kiillotuksen spesialisti osannee kertoa, miten tämä "sylkitakki" oikein pitäisi kääntää suomeksi. "Sylkitakki"-kerrosten jälkeen vuorossa on mahongin avoimeen syyraketeeseen kuuluvien huokosten täyttäminen. Se tapahtuu hohkakivijauheella, jota jo muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset ennen heitä käyttivät puun hiontaan ja viimeistelyyn. Hienoa, etanolilla kostutettua pölyä hierotaan shellakattuun pintaan melko voimallisesti. Alkoholi sulattaa pinnasta shellakkaa ja Kivijauhe irrottaa puusta pienen pieniä partikkeleita, jotka sitten yhdessä tunkeutuvat puun huokosiin ja täyttävät ne. Helpompaa tehdä kuin selittää. Hyvä englanninkielinen opas taiteen saloihin löytyy ainakin täältä.

Parissa ensimmäisessä kuvassa koko ranskalaisen kiillotuksen välineistö. Puuvillatilkkuja ja tilkun sisään kääritty villainen tullo, meripihkan väristä shellakkaa pullossa liotettuna alkoholiin sekä pussissa vielä varalla, harmaanvalkoista hohkakivijauhetta, etanolia, oliiviöljyä ja lääkeruisku. Kaikkia siis käytetään vain ulkoisesti, kuten ystävän varoitustekstikin muistuttaa.

Alimmissa kuvissa loimusapele hohtelee sylkytakissaan. Ei näytä kovin pahalta kuvissakaan...

Edessä on nyt jokunen viikko hinkkausta yltä, alta ja sivuilta, kunnes kiillottaja näkee peilikuvansa kirkkaasti pinnasta.

Pinnallista

2008-11-30T14:40:00.003+02:00

Piinallisen pinnalliset pintakäsittelyviikot ovat alkaneet! Näiden viikkojen aikana on tarkoituksena saattaa soitin sellaiseen loistoon ja hohteeseen, että silmiin sattuu :) No, ainakin on tarkoituksena rakentaa herkille puille ohut suojaava pintakerros pintakäsittelyaineilla. Aloitin kaulasta ja päätin Juha Lottosen hienojen kitaroiden innoittamana käyttää kaulan käsittelyyn tukkiöljyä, joka jättää kovettuessaan kaulalle ohuen ohuen suojakerroksen, mutta säilyttää kuitenkin orgaanisen samettisen (pyöreä ja viipyilevä, tanniininenkin lie?) puutuntuman soittokäteen. Tukkiöljy vain pyyhitään pintaan rätillä, liiat pyyhitään pois ja annetaan kuivua joitakin tunteja, hiotaan kevyesti hienolla teräsvillalla ja toistetaan. Ensimmäinen kerros on nyt paikallaan mutta pientä lisähiontaa selvästi tarvitaan vielä kaulan tyven tietämillä. Meinaa vaan elämä haitata harrastuksia...

Ennen öljykäsittelyä porasin 1.5mm terällä otelaudan valkoisille sivumerkeille paikat ja liimasin dotsit paikoilleen pikaliimalla. Pikaliimalla täyttelin myös nauhaurien kolot otelaudan sivussa.

Kitaran koppa saanee taas ranskalaisen shellakkakiillotuksen, jos nyt tuo tukkiöljykäsittely ei aivan vie mennessään. Helppoa se ainakin on ja vaivatonta verrattuna ranskalaisen kiillotuksen vaatimaan päiväkausien hinkkaamiseen. Toisaalta shellakalla saa syvemmän kiillon ja ehkä hieman enemmän suojaakin. Molemmat menetelmät ovat yksinkertaisin välinein kotona toteutettavia juttuja.

Katse tulevaisuuteen

2008-11-27T11:19:00.003+02:00

Tässä vaiheessa vuotta täytyy jo mietiskellä, mitä tulevana keväänä puuhailisi soitinrakennuskurssilla. Olen päätymässä siihen, että aloitan vielä yhden projektin ja koetan tehdä pitkään mielessä pyörineen terssikitaran Martinin mallin mukaan. Olisipa sitten lapsillakin käteen ja syliin sopivaa soitettavaa, jos ja kun kiinnostuvat soitteluista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tähän pikkukitaraan (terssikitara tarkoittaa sitä, että se on 3/4 normaalikoosta ja viritetään pienen terssin verran ylemmäs kuin tavallinen. Skaalan pituus on n. 21.5 tuumaa.) tulisi seetrikansi ja cocobolo (yhdentyyppinen ruusupuu) sivut ja pohja. Matskuja on sen verran jäljellä, että kulut pysyvät alle kolmen sadan (MiniMartin maksaa 3050$, toisaalta pienen kitaran saa toki Kullakseltakin 70€:lla, mutta ei sellaista, jota olisi aikuisenkin kiva soittaa)

Tarpeita olen suunnitellut tilaavani tällä kertaa Espanjasta, Madinter-nimisestä firmasta. Heidän cocobolonsa näyttää tältä:

Satulointia ja tallausta

2008-11-26T01:30:00.004+02:00

Aivan alkuun verryttelyksi kielenhuoltoa. Minua kovasti harmittaa joskus, esim. Thomann-kaupan verkkosivuja lukiessa se tapa, miten englanninkielisiä kitaratermejä käännellään suomeksi miten sattuu. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka talla, enklanniksi bridge (se korttipeli?). Kuka on se suomentaja, joka kääntää: "silta ebenholzia", kun voisi ja pitäisi puhua ebenpuisesta tallasta? Silta? Siis haloo! Olkoon tämä puolivirallinen rikosilmoitus kansainväliselle kielipoliisille rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Tänään oli syyskauden viimeinen kurssi-ilta. Tai oikeastaan kai eilen, kun ehti vuorokausi vaihtumaan junioria kannellessa (hän nimittäin Anssi Kelan tavoin "nukkuu päivät ja valvoo yöt" vaikka mistään biisinkirjoittamisesta ei vielä ole viitteitä). Joka tapauksessa viimeinen kurssi-ilta saattoi syyslukukauden arvoiseensa päätökseen, kun sain tallan (bridge) muotoiltua, jyrsittyä ja porattua. Näin hiontaa vaille valmiinakin voi sanoa, että siitä tuli tosi nätti. Malliksi otin Santa Cruzin tallan muodon ja ajattelin, etten osaa enkä viitsi keksiä pyörää uudelleen. Yläjyrsimellä vetäisin uran tallan luulle, pylväsporakoneella sohaisin reiät kielille kulkea ja nauhahiomakoneella (joka on edelleenkin ihan älyttömän kätevä laite: jos joku laite pitäisi ostaa kotiin, se olisi kunnollinen nauhahiomakone) sutaisin tallalle muodon. Käsin hiomalla teen sitten lopullisen muodon jonakin kauniina päivänä. Myös tallan pohja pitää muotoilla, että se sopii kaarevaan kanteen.

Hyvin varustetusta luokasta ei valitettavasti löytynyt senkkiä/senkkausterää/upotustyökalua/sitä jännää vempainta jolla isonnetaan koloja, joten kielitappien upotukset piti jättää tuonnemmaksi.

Viikonlopun aikana sain myös luisen satulan (englanniksi pähkinä eli nut) muotoiltua ja sovitettua paikalleen otelaudan alkupäähän. Sekä satula että tallan luu ovat valkaisematonta lehmän luuta. Hassua muuten tämä kieli. Amerikkalaisen kitarassa satula on nut, talla onbridge ja tallan luu on saddle. Ei kai ole ihme, että sekaannuksia syntyy. Jospa saisin kuitenkin käytännössä pidettyä osat oikeilla paikoillaan, nimistä välittämättä...

Eipä tässä sitten muuta. Loppuhionnat ja pintaa käsittelemään. Niin, jonkinlaista koristeupotusta olen suunnitellut. Katsotaan nyt, tuleeko siitä mitään.

Ensimmäinen nauhoitus

2008-11-23T16:06:00.003+02:00

Yleensä nauhoitukset tapahtuvat mikrofonilla, mutta kitaran ensimmäinen nauhoitus tehdään vasaralla. Valitettavasti kamera on viikon ajan ollut muissa puuhissa, joten voin näyttää vain lopputuloksen. Ensimmäisessä kuvassa reikä ja tappi. Se edellisessä tekstissä esitelty eben-naula meni läpi koko kaulasta, mikä kävi ilmeiseksi siinä vaiheessa, kun kavahöyläsin kaulan paksuuteensa ja muotoonsa. Porasin pienen musta täplän pois ja vuolin tilalle valkoisen täplän samasta vaahterasta, jota ympäröivä kaula on.

Kaulan muodosta tuli melko ohkainen V. Ihan soitettavan oloinen, mutta ei aivan standardi.

Nauhalangan paukuttelin uriinsa sen jälkeen kun olin sen ensin taivuttanut hieman kaarelle jotta saisin sen istumaan otelaudan muotoon.

Kun nauhoitus oli aloillaan, hioin nauhojen päät niin ettei soittajan kämmenestä lähde nahkat ensisoitolla. Seuraavana ovat vuorossa satulan ja tallan luun muotoilu ja koko tallan teko. Kaulan vaahteraiset "vauhtiraidat" näyttää ihan kivalta kun kaula on kiinni kokonaisuudessa. Hyvältä näyttää...

Otelauta

2008-11-17T20:32:00.003+02:00

Vielä ennen vauvan syntymää ehdin viikonloppuna liimaamaan otelaudan. Jotta laaja liimapinta ei puristuksessa lähtisi luistelemaan, naulasin otelauta kaulaan kiinni parilla ebenpuisella "naulalla", joille porasin reiät 2 mm terällä nauhaurien kohdalle. Kun naulat ovat samaa materiaalia kuin otelauta, niitä ei tarvi poistaa - riittää, että niiden kohdalta sahaa uran uudelleen auki ennen nauhojen kiinnittämistä. Kaularaudan kohdalle on hyvä laittaa liimanlevitysvaiheessa teippi. Näin rauta ehkä toimiikin vielä liimauksen jälkeen.

Tänään sitten alkoi hieman pidempi projekti, kun saimme perheeseemme uuden pienokaisen. Viime viikolla taisin valitella, että jää tämä rakennushomma vähäksi aikaa. Tänään tajusin, että kun vaimo on joitakin päiviä laitoksella ja lapset nukkuvat, kukaan ei käske minua nukkumaan! Ehkä otan pienen yöspurtin näin isyysloman alun kunniaksi. Tai ehkä en. (Hohhoijaa) Viimeisessä kuvassa ihmeellisesti tehty paketti, jonka rinnalla tämä soitinprojekti on aina täysin keskeneräistä ja onnetonta räpellystä. Onneksi.

Kaula kiinni ja menoksi

2008-11-15T10:39:00.004+02:00

Tämän viikon kitaraprojektina on iltaisin ollut kaulan kiinnitystä. Tiistaina jyrsin jigin ja yläjyrsimen avulla koppaan kolon, johon kaulan kanta on sitten pitänyt iltapuhteilla sovitella. Tässä vaiheessa tarvitaan tarkkuutta, sillä kaula voi vinksottaa niin moneen väärään suuntaan. Oikea kulma pitäisi syntyä toisaalta suhteessa kitaran keskiviivaan (90° ettei kaula edestä katsottuna kallistu vasemmalle tai oikealle) ja toisaalta suhteessa kanteen (kannen kaarevuudesta johtuen 92° että kielet eivät jää liian korkealle eivätkä matalalle). Näiden kulmien lisäksi on koko ajan tarkkailtava kaulan kantaa, että kaulan ja kopan välisestä saumasta tulee tiukka ja siisti. Jos otat vähän liikaa toiselta puolelta, sauma irvistää ja kaula on vinossa. Jos korjaat vähän liikaa toiselta puolelta, vinksotus siirtyy siihen suuntaan. Tällä hetkellä, tuntikausien hikoilemisen ja hinkkaamisen jälkeen kaikki kulmat näyttävät suhteellisen oikeilta. Pientä hienosäätöä tarvitaan vielä sitten, kun kaula on otelaudan liimaamisen jälkeen saatu lopulliseen muotoonsa.

Kaula kiinnitetään huonekaluja koonneille tutuilla tappimuttereilla ja kuusiokoloruuveilla. Sopivan mittaiset 45mm ruuvit piti lainata työhuoneen nojatuolista. Kaulaklossiin porasin reiät ruuveille ja kolmannen kaularaudan säätömutterille. Kaularaudan uraan sujautin hieman Sikaflexia mahdollisia räminöitä estämään. Kaikki alkaa olla valmista otelaudan liimausta varten.

Jyrsinvuoroa odotellessa porasin tiistaina lapaan reiät virityskoneistolle - kuvissa Groverin StaTite 18:1 koneistot (jotka ovat muuten harvinainen poikkeus: hyvät ja halvat) ovat jo paikoillaan noin niin kuin kokeilumielessä. Alimpia tappeja saatan joutua himpun verran siirtämään, että kielet mahtuvat kulkemaan satulaan ongelmitta. Pitäisi aina ajatella ensin ja toimia vasta sitten. Oppia ikä kaikki...

Näyttää siltä, että tämä projekti jää hetkiseksi tauolle. Perhe on kasvamassa viimeistään maanantaina uudella jäsenellä. Pelkään pahoin, että isyysvapaata ei myönnetä pelkästään soitinrakennuksen tarpeisiin.

Pölytoosa

2008-11-10T14:05:00.003+02:00

Vietin äärimmäisen pölyisen vapaan aamupäivän kitaran kanssa ulkosalla. Ulkopinnat on nyt hiottu sileiksi ja kauniiseen hohtoon. Kolojen täyttelyä ja täytettyjen kohtien lisähiontaa vielä täytyy tehdä, mutta noin suurinpiirtein koppa alkaa olla valmiina pintakäsittelyyn ja kaulan ja tallan kiinnitykseen. Olisiko kenelläkään hyvää vinkkiä, millä pienet kolot ja rakoset olisi parasta tukkia?

Kuvissa pölytoosa moninaisten hiontavaiheiden jälkeen (Kaikki pinnat kävin läpi karkeusasteilla 120-150-180-220-320-400-600), pölyt tärpätillä pyyhittynä. Suunnilleen tältä, mutta paremmalta tulee näyttämään lopullinen käsitelty pinta. Olen innoissani!

Kun kitaran koppaa kopauttaa rystysillä pohjan keskivaiheille, siitä kuuluu yleensä melko sointuva ääni, jonka korkeus vaihtelee kitarasta toiseen ja kopan koon mukaan. Tästä kopasta lähtee melkoisen matala kalahdus. Toivon, ettei bassosta tule aivan liian hallitseva. No, bassoahan sointiin lähdettiin hakemaankin...

Reunalistat

2008-11-08T10:50:00.003+02:00

Laatikko alkaa olla kasassa. Reunalistat on paikoillaan ja valmiina (hep). Prosessi meni muuten hienosti, mutta tiistaina jyrsitty ura kannen koristelistalle oli paikoin liian kapea. Vaahterainen reunalista piti vetää siksi muutamasta paikasta kannen puolella ylettömän ohueksi. Monenlaista täytettävääkin on, rakosia ja uria listojen reunamilla. No, nämä on näitä amatöörikäsityöläisen puumerkkejä. Pientä epätasaisuutta ja moneen suuntaan vinksotusta on, kun läheltä katsoo, mutta vähän kauempaa kaikki näyttää ihan kitaralta. Jääpähän parannettavaa mahdollisiin hypoteettisiin epätodennäköisiin mutta toivottaviin seuraaviin projekteihin. Vaimo on jo vähän kysellyt, mitä aion tehdä kurssilla kevätpuolella. Katotaan nyt, jääkö jollekin uudelle aikaa tai edes intoa. Kyllähän sellainen terssikitara (pienen pieni) olisi mukava rakentaa. Ehkä.

Reunalistat ja koristelistat piti taivuttaa muotoon, ja kun en omista hienoa taivutusrautaa enkä muistanut sitä tiistaina pyytää lainaan kurssilta, värkkäsin oman juotoskolvista ja pienestä metalliputkesta. Kolvi tuottaa enemmän kuin tarpeeksi lämpöä tähän tarkoitukseen, ja metalliputki auttoi tasoittamaan lämpöä, ettei hauraat listat pala karrelle. Kuten kuvista näkyy, maalarinteippi on hyvä kiinnitysväline näille reunajutskille. Teippiä kannesta irrottaessaan pitää (lue: olisi pitänyt olla) vain olla varovainen, ettei teippi revi kuusen pitkiä syyrakenteita mukaansa.

Seuraavaksi sitten kaulan kiinnityskolon jyrsintää ja kaikkein siivottominta hommaa, hiomista monella eri karkeudella 150:sta aina kuuteensataan.

Hyvästit sisätiloille

2008-11-05T21:09:00.004+02:00

Paljon on taas virrannut vettä Merikosken ohitse Oulujoen alakanavasta sitten viimeisen blogitekstin. Kitarakin on edennyt ihan kivasti. Pyykkipoikasulkeisten jälkeen liimasin ja muotoilin sivuihin vielä tukirimat ja tein liimalistoihin kolot kannen ja pohjan pitkille rimoille. Sitten vain sisätilat siistiksi 240-karkeuden hiekkapaperilla, signeeraus kanteen ja laatikko kasaan. Ensin liimasin kannen sivuihin ja sitten pohjan. Liimaukset onnistuivat kai aika hyvin. Siihen edellisellä viikolla "melkein" onnistuneeseen kaulaklossiin piti pohjan puolelle liimata pieni lisäpala, jotta klossi ylsi pohjaan saakka koko matkaltaan.

Niin sisätyöt vaihtuivat sitten ulkotöihin. Sisätiloihin pääsee käsiksi enää kaikuaukon kautta. Eilen kurssilla panin Dremelin (pieni ja hankala monitoimityökalu) laulamaan ja jyrsin urat reunalistoille ja kannen koristelistalle. Homma etenee, mutta joulumarkkinat taitaa kuitenkin tulla vastaan liian pikaisesti.

Sivubisneksiä: klossit ja liimalistat

2008-10-30T20:59:00.006+02:00

Taivutetut sivut kiinnitetään mahonkiseen perä- ja kaulapalikkaan eli klosseihin. Tiistain kurssilla sahasin ja hioin klossit oikeaan korkeuteensa ja melkein oikeaan muotoonsa (Tuon "melkein" huomasin tietysti vasta sitten, kun palat oli jo liimattu paikalleen eikä mitään ollut tehtävissä), ja liimasin ne kiinni sivuihin. Muotoilua tarvitaan sekä sivujen kaarevuuden että kannen ja pohjan kaarevuuden takia.

Klossien liimauksen jälkeen kitaran alkaa tulla todeksi. Tämähän näyttää kitaralta! Tai ainakin kitaran raameilta. "Raameihin" liimataan liimalistat, jotka tarjoavat lisää liimapintaa, kun sivut liimataan pohjaan ja kanteen kiinni (taisipa lipsahtaa jo tautologian puolelle - liimalistat liimataan liimaa käyttäen liimattaessa tarvittavan liimapinnan lisäämiseksi). Tästä vaiheesta saa kivoja pyykkipoikakuvia! Ennen liimalistojen kiinnittämistä (näin väistellään liiallista toistoa) sivujen se reuna, joka tulee pohjaa vasten, muotoillaan höylällä, koska pohjan profiili kaareutuu voimakkaasti (jopa 20mm) kohti kaulan liitosta. Moneen suuntaan kaarevilla pinnoilla saadaan ohuisiin puihin lisää kestävyyttä ja vältellään kuminoita eli kopan sisään muodostuvia seisovia aaltoja.

Tästä kitarasta ei tule aivan niin paksu/syvä kuin edellisestä, mutta vastaavasti kannessa on pinta-alaa reilusti enemmän. Ei aivan niin syvällä kopalla koitan välttää liian kumisevaa bassorekisteriä. Kannen pinta-alan taas pitäisi taata, että bassoa löytyy tarvittaessa.

Käänteentekevää taivuttelua

2008-10-23T23:51:00.003+03:00

Yksi pelottavimmista jutuista kitaranrakennuksessa (yläasteen puukässäpohjalta) on ohueksi höylättyjen sivujen taivuttaminen muotoonsa. Tarvitaan vettä, kuumaa rautaa, tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja taitoa. Vettä pesusoikkoon sain kraanasta ja kuuman taivutusraudan pyysin syyslomalainaan kurssin vetäjältä Raunolta. Puuttuvaa tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja taitoa yritin korvata voimalla ja nopeudella...

Kun kuuma vesihöyry kulkee puun läpi, se ihme ja kumma kyllä nöyrtyy ja taipuu. Etukäteen merkkasin lautoihin, mikä puoli on sisä- ja mikä ulkopuoli sekä sen, kumpi reuna liimataan kanteen, kumpi pohjaan. Lisäksi merkkasin suunnilleen mutkien pohjukat tietääkseni, mistä kohtaa sivua väännetään mihinkin suuntaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena en tällä kertaa lyhentänyt sivuja lainkaan ennen taivutusta. On helpompi myöhemmin lyhentää liian pitkiä sivuja kuin yrittää liimata kasaan kitaraa liian lyhyistä pätkistä.

Ensin puuta liotetaan hetki vedessä, sen jälkeen taivutetaan, verrataan kitaran ääriviivaan, taivutetaan lisää, verrataan, taivutetaan, verrataan, taivutetaan takaisin, verrataan jne, kunnes lopputulos tyydyttää tai taivuttaja taipuu ja luovuttaa. Lopuksi tuotos jätetään muottiin kuivumaan ja asettumaan muutamaksi vuorokaudeksi. Asettumisen jälkeen katson, tarvitaanko vielä lisätaivuttelua vai onko entinen suora lauta omaksunut uuden identiteettinsä kitaran osana.

Taivutus meni kohtuullisen hyvin. Etukäteen oli jo tiedossa, että tässä kohdassa kauneudesta joutuu maksamaan veron. Mahongin kaunis loimu tarkoittaa tiukemmissa mutkissa lohkeilua, kun loimun takia lyhyet syyt eivät taivu muiden mukana vaan jäävät törröttämään suorina. Mitään katkeamista tai muuta vakavaa ei onneksi tapahtunut. Muutaman pahimman lohkeaman liimasin ja loput saa kauniiksi hiomapaperilla. Myöhemmässä vaiheessa liimaan vielä sivuihin (kopan sisäpuolelle) pienet tukirimat estämään suuria lohkeiluja keikkaelämän kurimuksessa.

Kuvat taitavat olla taas käänteissä järjestyksessä. Viimeisessä kuvassa kuitenkin taipuneet ja käännytetyt sivut istuvat nöyrästi muotissa.

Kansirimat, osa 2

2008-10-20T23:18:00.003+03:00

Kannessa on nyt kaikki rimat paikallaan ja muodossa. Se, miten homma onnistui, selviää vasta kun koppa on kasassa ja pintakäsitelty, kaula kiinnitetty ja talla liimattu. Eli siis pitkän ajan päästä. Otin rimojen muotoilussa esikuvaksi Bourgeoisin "single scalloped" -rimoituksen, jossa vain bassokielten puolella oleva x-riman puolikas on koverrettu matalammaksi keskeltä (kuva kertoo taas enemmän kuin tuhat kanaa konsanaan)

Koverrus eli "scalloping" juontaa juurensa Martinin

kitaratehtaalle ennen toista maailmansotaa. Sieltä lähtevien kitaroiden X-rimat (sekin C.F.Martinin keksintö) oli ohennettu alapääsoinnin vahvistamiseksi. Kun kantta tukevista ja jäykistävistä rimoista poistetaan materiaalia, ne tukevat kantta hieman heppoisemmin eli toisin sanoen kansipuu saa värähdellä vapaammin. Kitaran tuottama ääni on silloin täyteläisempi ja kovempi. Toisaalta kannen rakenteesta tulee myös heikompi ja rakentamisesta hitaampaa. Näistä syistä (kai) Martinin tehtaalla luovuttiin rimojen ohentamisesta joskus vuoden 1944 aikana, mutta se on toinen juttu jonka joku muu osaa kertoa paremmin... Joka tapauksessa "pre war" eli ennen sotia rakennetut Martinit ovat niitä kaikkein etsityimpiä juuri soundinsa takia. Nykyään kaupasta saa Martinin kitaroita sekä tavallisilla että ohennetuilla rimoilla.

Anyway, Dana Bourgeois -niminen kitaraseppä huomasi joskus 70-80-luvulla, että kitaran bassovaste hyötyy rimojen ohentamisesta, kun taas diskanttivaste enemmänkin kärsii siitä. Hän yhdisti molemmat maailmat ja ohensi vain bassopuolen X-rimasta mutta jätti diskanttipuolen riman alkuperäiseen korkeuteensa. Teoriaa on helppo testata: ota kaksi saman mittaista samaa puulajia edustavaa kappaletta ja höylää toinen ohuemmaksi kuin toinen. Paksummasta kuuluu korkeampi ääni kun sen kalauttaa porraspieleen. Tältä pohjalta lähdin liikkeelle oman rimoitukseni kanssa. Kuten sanottua, teoriaa pääsen käytännössä testaamaan vasta joskus sitten, kun rimojen muodolle ei ole enää juuri mitään tehtävissä.

Lyhyemmät rimat piti muotoilla ennen pidempien ja kaarevapohjaisten liimaamista. Go-bar toimi hyvin myös kaarevapohjaisten rimojen liimaamisessa, kun liimasin huopatassuja alustan reunoihin niin, että kansi pääsi painumaan kaarelle rimojen muodon mukaan.

Kannen rimat, osa 1

2008-10-17T20:28:00.002+03:00

Go-bar on menetelmän nimi. Tulee ehkä japanista tai sitten ei. Kätevä kumminkin. Kahden tason väliin jännitetään joustavia rimoja, jotka pitävät liimattavat paikoillaan. Helpompi näyttää kuin selittää. Kuvissa kaikki 7kpl suoria kansirimoja paikalleen ja puristukseen alle puolessa tunnissa, pari puheluakin tuli siinä sivussa. Älyttömän yksinkertaista ja nopeaa verrattuna painaviin ja kolhoihin ruuvipuristimiin, joiden kanssa saa varoa ettei paino väännä ohutta kantta rikki. Go-bar- järjestelmän voisi tilata Steward-Macdonaldilta kolmella sadalla plus postikulut ja verot. Itse käytin kirpparilta työkalukaapiksi ostamani viiden euron keittiökaapin sisätilaa ja roskiksesta löytyneitä hukkarimoja. Lopputulos lienee melko sama.

Vaahteraisen tallanaluslevyn (bridge plate) liimasin aivan ensimmäiseksi perinteisillä puristimilla. Tallanaluslevy vahvistaa kovalle rasitukselle joutuvaa tallan seutua ja tuo kulutuskestävyyttä myös kielten kiinnitykseen siinä, missä kielet viedään kannen läpi.

Seuraavaksi taltalla tänään liimatut rimat muotoon ja sitten loput rimat paikalleen. Go-bar for it!

Rosetti - vanha konsti pesi pussillisen uusia

2008-10-17T13:35:00.006+03:00

Tiistain kurssilla sain hyvää turhaumaharjoitusta. Juuri edellisenä iltana taisin kehua, miten hienosti teen esitöitä ja osaan jakaa työt koneilla tehtäviin ja kotoisiin käsitöihin. Tarkoituksena oli siis saada rosetti upotettua kanteen. Puuhassa tarvitaan yläjyrsintä, ja se ainut yläjyrsin oli tietysti melkein koko illan jyrsimässä sähkökitaran mikeille koloja. Odottelin pari tuntia, ja kun lopulta tuli minun vuoroni, tajusin, että moinen jyrsin on aivan liian väärä instrumentti hommaan. Mitään muutakaan en onnistunut kehittämään illan aikana, joten saldoksi jäi tallanaluslevyn muotoilu ja sivujen sahaaminen mittaansa ja hienoinen ohentelu siklillä. Kivan kuvan näppäsin kuitenkin työpöydän hallitusta kaaoksesta.

Kotona sitten piti muutama ilta soveltaa. Avuksi vanha kunnon jätskitikkutekniikka ja kärsivällistä, huolellista veitsi- ja talttatyötä. Jäätelötikkuun tms ohueen puutikkuun porataan toiseen päähän reikä ja tikku (joka työnnetään kaikuaukon keskipisteen läpi porattuun

reikään, ja toiseen päähän halutun säteen päähän kynäveitsen irtoterä juuri ja juuri läpi tikusta. Kuva kertonee paremmin.

Rosettikanavat syntyivät ajan kanssa ja melkoisella vaivalla, mutta uskallan väittää, että siistimmän lopputuloksen sain käsityönä. Hylkäsin lopulta valmiina ostamani rosetin ja taivutin syyslomalainaan saamallani kyljentaivutusraudalla uuden rosetin harakanvarvassilakanruodosta ja musta-valko-musta-valkoraidasta. Lopputulos oli nähdäkseni huomattavasti kivempi kuin alkuperäinen suunnitelma. Liimauksen jälkeen rosetin kierrokset kannen tasalle taltalla, höylällä ja siklillä, lopuksi jätskitikkutekniikalla vielä kaikuaukko auki ja katso - kitara alkaa näyttää kitaralta! Valitettavasti en osaa tässä blogissa järjestää kuvia järkevästi oikeaan työjärjestykseen. Ottakaa niistä sitten selvää!

Esitöitä

2008-10-13T21:41:00.003+03:00

Viime vuotisesta projektista viisastuneena olen nyt yrittänyt jättää koneilla tehtävät työt kurssille koneilla tehtäväksi. Tämä on vähentänyt merkittävästi turhaa tuuskausta ja kahteen kertaan tekemistä. Maltti on valttia. Kotona teen, sikäli kuin ehdin, mahdollisimman monet käsin tehtävät jutut valmiiksi, ja kurssilla taas niitä juttuja, joita ei kotona pystyisi. Tämän työnjaon myötä homma etenee kivasti. Tänään ehdin vapaapäivänä valmistella kannen rimoituksen kallistukset kuntoon. Huomenna kurssilla voin sitten jyrsiä kanteen kanavat rosetille, leikata kaikuaukon ja ehkä liimata jo hieman rimoja paikalleen.

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa sivujen taivutus, tuo kuumankostea ja tuskanhikinen herkkä voimainkoitos, jossa puu pitää saada taipumaan ennen kuin se katkeaa...

Kuvissa muotti (muotissa pohja sekä kaula- ja peräklossi sovituksessa) sekä kannen rimoitus ilman tallanaluslevyä. Kannen rimojen suhteen mietin vielä, käyttäisinkö Martinin perinteistä vai saman firman modernimpaa "A-frame" -rimoitusta kaikuaukon yläpuolella. Varalta tein rimat molempiin mahdollisuuksiin. Pitää kysyä viisaammilta.

Taustatöitä

2008-10-10T23:04:00.004+03:00

Viikon aikana olen silloin tällöin ehtinyt vähän edistämään projektia selkäpuolelta. Tässä vaiheessa 10 minuuttia silloin tällöin ja tunti illalla vie työtä hienosti eteenpäin. Ensin sahasin lehtisahalla pohjan ja kannen suunnilleen muotoonsa (onnistuin pysyttelemään ääriviivan ULKOPUOLELLA). Seuraavaksi liimasin pohjan keskisauman vahvikkeeksi kannen ylijäämistä sahatun poikkisyisen kaistaleen kuusta. Sitten sahasin vahvikkeeseen 8mm urat pohjarimoja varten tieteellisen välimatkan päähän toisistaan tietysti (505mm/5=...)

Vaikka akustista kitaraa kutsutaan usein amerikan kielellä nimellä "flat top guitar", sen paremmin kansi kuin pohjakaan ei ole "flat". Sekä kansi- että pohjarimat on siksi höylättävä pohjastaan kaareviksi. Tällainen "holvaus" paitsi tekee rakenteesta kestävämmän kolhuja ja painetta vastaan, myös pyrkii eliminoimaan vahvojen "seisovien aaltojen" eli tietyllä korkeudella resonoivien susiäänien syntymisen. Kun Kitaran sisällä ei ole yhtään vastakkaista ihan suoraa pintaa, ääniaallot etenevät juohevammin kopassa. Kai. Toivottavasti.

Kannen pitkiin rimoihin tulee n. 3,5mm kallistus ja pohjan rimoihin peräti 6mm. Kallistuksen höylääminen luonnistui yllättävän helposti hienolla ja painavalla kirpparihöylälläni. Kun rimat on liimattu kiinni pohjaan, niitä vielä muotoillaan pikkuhöylällä ja taltalla. Pohjan mahonki tuntuu aika raskaalta ja jäykältä, ja siksi ohensin rimoja kohtuullisen rohkeasti, vaikka oppikirjat eivät sellaiseen juuri kannustakaan. Yhdestä hienosta kitarakuvasta kuitenkin näin, että sellainenkin on mahdollista. Kaikkeahan pitää kokeilla paitsi kansantanhuja...

Niin, muotinkin sain tiistaina värkättyä, tällä kertaa kunnon vanerista (no ei ehkä ihan "kunnon", mutta kuitenkin yllättävänkin hyvää tavaraa kaatopaikalta löytyneeksi). Siitä kuvia myöhemmissä vaiheissa, kun taistelu sivujen taivutuksen kanssa alkaa, kenties jo ensi viikolla.

Ihmettelen sitä, että melkein kaikki alkaa olla kokoonpanoa vaille valmista. Toisaalta, mitäpä muuta soitinrakennus onkaan, kuin kokoonpanoa.

Luut kasassa

2008-10-07T09:15:00.003+03:00

Kannen ja pohjan rimoitus on kitaran luuranko. Kannen rimat vastustavat kielten voimaa, joka pyrkii vääntämään toisaalta tallan irti kannesta ja toisaalta painamaan tallan läpi kannesta. Luuranko ei saa kuitenkaan olla liian jämäkkäkään, koska sen pitäisi myös soida eli värähdellä herkästi. Hyvin rakennettuun kitara kehittyy ajan myötä "mahakumpu" (belly) tallan taakse. Hallittu "massu" kertoo siitä, että rimoitus hoitaa työnsä hyvin, olematta kuitenkaan liian jäykkä. Joku amerikkalainen kitaristi on joskus neuvonut soitinkauppaan astuvaa: Never trust a guitar that hasn't got a belly." Tuen lisäksi kannen rimoitus jakaa kielten värähtelyt tallan alueelta tasaisesti ympäri kantta niin, että kaikki mahdolliset taajuudet löytävät itselleen paikan värähdellä.

Rimoitus tehdään säteen suunnassa halkaistusta kuusesta. Rimat lohkotaan sopivaan kokoon isommasta palasta. Lohkomalla varmistetaan se, että saadaan vahvinta mahdollista ainesta, jossa puun syyt kulkevat suorassa koko riman matkalla. Jos kappaleen syyt "juoksevat ulos" (grain runout), kappale ei välttämättä ole aivan yhtä kestävä kuin vastaava suorasyinen pala.

Kitaraani tulee käsin lohkottu, ohennettu rimoitus Engelmanin kuusesta (Hand-split, scalloped braces of Engelman-spruce). Hienoja markkinointitermejä isossa maailmassa! Suorasyisestä materiaalista rimojen raakavalmistelu oli yllättävän nopea, alle tunnin iltapuhde. Kolmesta raakapuusta yksi kokonainen jäi vielä myöhempien aikojen varalle.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

2008-10-06T20:27:00.003+03:00

...ja puhtaus on puoli ruokaa. Monenlaisia puolinaisuuksia mahtuu äidinkieleemme! Tänään sain lopulta valmiiksi suunnitelman siitä, mitä olen jo reilun kuukauden tehnyt. Jos otsikon sanonta pitää paikkansa, projektin pitäisi olla jo yli puolivälissä. Epäilen kyllä raskaasti, että kitara olisi valmis joulukuun alkupuolella :) Kurssilla on onneksi aikaa ainakin toukokuun alkuun asti.

Yritän tähdätä OM-mallia (Martinin Orchestra Model) hieman isokokoisempaan kitaraan, jossa olisi OM:n tavoin tasapainoinen sointi, mutta voimaa ja syvyyttä hieman OM:a enemmän. Herkästi sormilla syttyvä, joka ei pelkää plektrankaan rouhaisua... Kaikenlaista saapi unelmoida!

Ohessa muutama kuva suunnittelun vaiheista. Lopullisessa kaavassa on sekä kannen ylä- että alapuolen varustukset ja vielä pohjankin rimoitus merkattuna. Alustava rimoitussuunnitelma on jo kanteenkin piirrettynä, niin kuin keltaisimmasta kuvasta näkyy. Seuraavaksi sitten rimapuiden kimppuun, suunnitelmaa toteuttamaan.

Konevoimaa ja käsitöitä

2008-10-02T21:16:00.005+03:00

Kiharainen loimumahonki ei ole niitä kaikkein kiitollisimpia käsin höylättäviä puulajeja. Höylättyäni joku ilta muutaman pelottavan syvän kuopan ennen niin kauniiseen pintaan, jätin homman sikseen ja päätin kysyä neuvoa viisaammilta. Viisaammat (lue: kurssin viisas opettaja Rauno) kehottivat kysymään, josko Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikön puuseppälinjan leveänauhahiomakonetta saisi käyttää tarkoitukseen.

Puukko tuppeen, höylä penkille, puhelin kauniiseen käteen ja soittamaan. Ystävällinen opettaja Risto toivotti tervetulleeksi, antoi koulutuksen traktorin kokoisen laitteen käyttöön, lainasi mdf-levyä ja liimaa sekä sahasi sopivia rimoja konetta varten tarvittavan alustan rakentamiseen. Uskomattoman ystävällistä ja hienoa "palvelua" (vaikka en ollut edes maksava asiakas)! Uurastin tunnin koneen äärellä, sain pohjan, kannen ja sivut kymmenesosamillin tarkkuudella määrävahvuuteen, ja säästin useiden päivien (lue:öiden) hankalan ja riskialttiin työn. Samalla saattoi mietiskellä tulevan sunnuntain saarnaa...

Kuusikansi on nyt 3mm paksu, sivut ja pohja 2,5mm. Olen myös veistellyt kaulan kantaa ja lavan detaljeja eteenpäin. Vaahteraraita on metka juttu kannassa. Paitsi että se tekee veistämisen moninkertaisesti vaikeammaksi, kun on niin kovaa puuta mahonkiin verrattuna.Kuitenkin tuntuu, että homma etenee hienosti ja jopa nopeasti! Kaksi kaveria siellä taitaakin olla jo jonossa odottamassa omaa "Koskelaa". Joutunevat Antti ja Tommi kyllä odottamaan pitkään, valitettavasti...

Koristuksia

2008-09-30T10:22:00.003+03:00

Kitaran reunoja kiertää reunalista ja kantta mahdollisesti vielä koristelista. Kaikuaukon ympärillä on lisäksi vielä rosetti. Nämä erilaiset listat ovat tehdaskitaroissa yleensä mustaa, ruskeaa tai valkoista muovia. Pienempien valmistuserien boutique-kitaroissa listat alkavat olla jalopuita ja puumosaiikkeja.

Listat ja rosetti ovat paitsi koristeita, myös vahvistavia rakenteita. Reunalista vahvistaa sivujen ja pohjan/kannen saumaa, rosetti taas halkeamiselle melko altista kaikuaukon aluetta. Tässäpä tämän kitaran koristukset:

Kopan reunoja kiertää loimuvaahteralista, jonka alareunassa on vielä musta/valkea/musta -puukuitu.

Kannen koristelista on Crow's foot -mosaiikkia.

Rosetti on melko yksinkertainen puumosaiikki, johon ehkä vielä reunoille taivutan samaa Crow's foot -mosaiikkia. (kuvassa alustava hahmotelma kontaktimuovin alla)

Kannen kauniiseen ja harvinaiseen koristelistaan törmäsin eräässä kirjassa (The Illustrated Directory of Guitars). Kyselin englantilaiselta rakentajalta, jonka kitara oli kuvassa, mistä moista mosaiikkia saa, ja sitä kautta löytyi saksalainen mosaiikkifirma, josta panin harakanvarvassilakanruodot ja rosetin tilaukseen.

Comments, please!

2008-09-29T18:59:00.002+03:00

Olisipa kiva tietää, käykö täällä kenkään lueskelemassa näitä tekstejä. Siis ihan vappauven hengessä, mutta jättäkäähän joskus merkkejä itsestänne ja käynnistänne jos käytte!

Viimeisetkin tarpeet ovat nyt kasassa, kun harakanvarvassilakanruodot tulivat perjantaina saksasta.

Join me! (Liitä minut)

2008-09-26T21:00:00.005+03:00

Kun kitaran kaikukoppaa aletaan rakentaa, ensimmäinen homma on kannen ja pohjan lautojen liittäminen yhteen. Kansi muodostuu kahdesta laudasta ja pohja samoin kahdesta laudasta. Sauma on yksinkertainen suora puskusauma (?), jonka pitäisi kestää kovaa keikkaelämää seuraavat parisataa vuotta. Sauma tehdään käsihöylällä, kun koneella ei noin ohueen (4-6mm) tahdo saada riittävän siistiä jälkeä. Homma on periaatteessa yksinkertainen. Rakennetaan ns. "shooting board" (ks. kuvia) ja teroitetaan höylä. Sitten vain "ammutaan" höylä kyljellään (90° kulmassa) molempien päällekkäin olevien lautojen pitkää sivua, kunnes sivu on kokonaan suora. Tarkistetaan välillä, vieläkö päivä paistaa saumasta.

Periaatteessa yksinkertaista, käytännössä lähes mahdotonta.

Vaikka kuinka hinkkaisi, sauma irvistää ja virnuilee epäsuorasti. Otin lopulta avuksi hieman pitkän vatupassin kylkeen teipattua hiomapaperia, vaikka sillä ei aivan yhtä hyvää liimapintaa saakaan. No, parempi vähän huonompi liimapinta ja hyvä sauma, kuin ei liimapintaa ja saumaa ollenkaan.

Kun sauma lopulta on lopettanut irvistelynsä, liimaus on melko iisi toimenpide. Puristusta ei tarvita kovin paljoa, kun liimattava pinta on niin pieni. Pari kaulan sahauksesta sivutuotteena syntynyttä m

ahonkikiilaa toimittivat sopivan puristustehon saumalle.

Lopputuloksena kaksi kaunista levyä käytännössä näkymättömällä saumalla! Tästä on hyvä jatkaa, kunhan keksin, mitä näistä levyistä tekisin.