Kitaran reunoja kiertää reunalista ja kantta mahdollisesti vielä koristelista. Kaikuaukon ympärillä on lisäksi vielä rosetti. Nämä erilaiset listat ovat tehdaskitaroissa yleensä mustaa, ruskeaa tai valkoista muovia. Pienempien valmistuserien boutique-kitaroissa listat alkavat olla jalopuita ja puumosaiikkeja.
Tässä blogissa selvitetään kuvin ja sanoin, millaista puuhaa on rakentaa akustista kitaraa kotosalla. In this blog I'm telling with words and images how it's like to build an acoustic guitar (or a few) at home.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Koristuksia
Kitaran reunoja kiertää reunalista ja kantta mahdollisesti vielä koristelista. Kaikuaukon ympärillä on lisäksi vielä rosetti. Nämä erilaiset listat ovat tehdaskitaroissa yleensä mustaa, ruskeaa tai valkoista muovia. Pienempien valmistuserien boutique-kitaroissa listat alkavat olla jalopuita ja puumosaiikkeja.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Comments, please!
perjantai 26. syyskuuta 2008
Join me! (Liitä minut)
Kun kitaran kaikukoppaa aletaan rakentaa, ensimmäinen homma on kannen ja pohjan lautojen liittäminen yhteen. Kansi muodostuu kahdesta laudasta ja pohja samoin kahdesta laudasta. Sauma on yksinkertainen suora puskusauma (?), jonka pitäisi kestää kovaa keikkaelämää seuraavat parisataa vuotta. Sauma tehdään käsihöylällä, kun koneella ei noin ohueen (4-6mm) tahdo saada riittävän siistiä jälkeä. Homma on periaatteessa yksinkertainen. Rakennetaan ns. "shooting board" (ks. kuvia) ja teroitetaan höylä. Sitten vain "ammutaan" höylä kyljellään (90° kulmassa) molempien päällekkäin olevien lautojen pitkää sivua, kunnes sivu on kokonaan suora. Tarkistetaan välillä, vieläkö päivä paistaa saumasta.
tiistai 23. syyskuuta 2008
Materiaalit kasassa
Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen Amerikan posti saapui. Sain sekä eBaysta huutamani että Steward-MacDonaldilta tilaamani puut ja tarvikkeet samalla tullireissulla. Tulevan kitaran "specsit" näyttävät materiaalien osalta tältä:
Boarding
lauantai 20. syyskuuta 2008
Halavat ja hyvät - käsityökaluista
Askartelin hieman työhuoneessa vapaapäivän ratoksi. Kaulaa, kun ei muitakaan puita vielä ole... Siihen, missä kitaran kaula otelautoineen loppuu ja lapa (johon kielet kiinnitetään) alkaa, aion askarrella perinteisen timanttileikkauksen. Se saattaa ehkä tehdä lavasta hieman tukevamman. Tai sitten se vain näyttää kivalta (onnistuessaan). Sen esitöitä puuhailin puukon ja taltan kanssa. Yhdessä kuvista on Santa Cruz Guitar Companyn näkemys "timantista". Ameerikanihmeen kaulaa saattaa ainakin harjaantumattomalla silmällä olla melko vaikea erottaa valmisteilla olevasta kotimaisesta. Vinkki: Santa Cruzissa on jo virityskoneistot paikallaan.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Kevättä sormissa
tiistai 16. syyskuuta 2008
Ihmisiin luottamisesta ja työn etenemisestä
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Kaulaa kasaan
Viikko vierähti taas tiistain kurssi-iltaan. Jatkoin kaulahommia, kun mitään muita puita en ole vielä saanut kotomaahan. Viisiosaisen kaulan "välipaloiksi" kolmen mahonkisiivun väliin päädyin ostamaan vaahteraa, joka oli mahonkiin verrattuna yllättävän raskasta ja jäykkää puuta. Kurssi-ilta vierähti lankkuja höylätessä ja vannesahatessa sekä vanhan kitaran nauhoja hioessa (ja hiojan hiotessa). Tänään ehdin sitten liimata voileivän kasaan. Siitä tuli ihan mahdollisen näköinen. On mielenkiintoista nähdä, miten melko leveät (6mm) vaahteraraidat asettuvat valmiiksi veistetyssä kaulassa, jossa on paljon kaarevia pintoja.
(Huomaa höylätyn mahongin syvä ja kaunis hohto!)
lauantai 6. syyskuuta 2008
Palijo maksaa?
Tuleeko itse rakennettu kitara halvemmaksi kuin kaupasta ostettu? Kyllä ja ei. Kaupasta saa nimittäin kitaroita tosi monessa hintaluokassa. Perusperiaatteena on, että mitä enemmän soittimessa on käytetty kokopuita (vs. synteettiset materiaalit, laminaatit ja vanerit) ja toisaalta mitä enemmän työ on tehty käsin, sitä kalliimpi se on ostaa. Hinta kallistuu myös valmistusmaan mukaan idästä länteen tultaessa. Kaukoidässä työvoima on halpaa ja oppivaisia käsityöläisiä joka oksalla koulutettavaksi. Lännessä (Eurooppa, Pohjois-Amerikka) työvoima on kallista ja käden taitajat harvassa ja perinteisesti korkeassa arvossa.
Mitä rahalla sitten saa kaupasta? Sillä ainakin pitäisi saada laatua niin materiaaleissa kuin työn huolellisuudessa ja yksityiskohdissa. Muutamalla satasella saa jo kaukoidän kokopuukantisen soittimen, jonka ääni ei ole ollenkaan huono, kun sattuu osumaan oikean yksilön kohdalle. Viidellä sadalla saa kiinassa rakennetun kitaran, jossa kannen lisäksi myös sivut ja pohja on kokopuuta (kokopuut resonoivat yleisesti ottaen paremin kuin laminaatit). Tuhannella eurolla alkaa saada jo edullisen amerikkalaisen, jossa ainakin kansi on kokopuuta, 1200-1500€:lla päästään jo kokopuisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen tehdaskitaran kaulaan kiinni. Parista tonnista alkaa esim. Martin-kitaroissa “Standard Series”, jossa materiaaleista, rakenteista tai ulkonäköseikoista (esim kiiltävä lakkapinta vs. edullisempi satiinilakka) ei ole enää tingitty kustannustehokkuuden nimissä. Kolmesta tonnista ylöspäin saa pienemmän rakentamon perussoittimen tai tehdaskitaroissa ainakin visuaalisesti parempilaatuisia ja eksoottisempia puita, laadukkaampia virityskoneistoja (Waverly on alan klassikko), hienompia koristelistoja ja rosetteja - yleisesti ottaen enemmän korkealaatuista käsityötä sekä silmän- ja korvaniloa. Martinin huippumalli versiosta riippuen taitaa maksaa 4500-6000€.
Suomessa yksityisten oikeitten kitaraseppien perusmallien hinnastot alkavat jostakin 2500€ paikkeilta, eikä varsinaista hintakattoa taida ollakaan. Ammattilaiselta soitinrakentajalta saa persoonallista designia, huippukäsityötä, asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä mittoja ja soundeja, henkilökohtaisia kohtaamisia ja valtavat määrät tietoa ja kokemusta. Joskus olen huvittanut itseäni katselemalla Dreamguitars -nimisen firman nettisivuja. Siellä on paljon amerikkalaisten yksityisten huippuseppien kitaroita specseineen ja kuvineen. $15 000 ei ole ollenkaan epätavallinen tai tavaton hintapyynti…
Kun rakennan itse kitaraa, lähtökohta on tietysti mahdollisimman laadukkaat kokopuiset materiaalit. Yhtä kitaraa varten ostettuna materiaalit tulevat postikuluineen, veroineen ja tulleineen maksamaan 350€:sta ylöspäin, riippuen aivan siitä, kuinka eksoottisia puita kanteen ja pohjaan valitaan. Tuhannella eurolla pitäisi saada jo aivan huippumatskut kasaan. Loput 14000$ on sitten soitinrakentajan tuntipalkka…
Itse rakennettu kitara tulee siis onnistuessaan huomattavasti halvemmaksi kuin kaupasta ostettu. Jos tekee huolellista työtä eikä laske tuntipalkkaa… Ensimmäisen kitarani kohdalla onnistuin (hups! vahingossa) yli odotusten ja leikkimielellä siitä onkin jo tarjottu 1500€. Tuntipalkka taitaisi materiaalikustannusten jälkeen lähennellä huikeata 0,50€:a!
perjantai 5. syyskuuta 2008
Kaulailua
Loppuviikko kuluu yleensä tehokkaasti saarnaa valmistellessa. Harrastukset eivät ole siis juuri päässeet etenemään. Vähän kuitenkin.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Oppia ikä kaikki...
tiistai 2. syyskuuta 2008
Koneet käyntiin!
Aloitin syksy kurssin viime keväänä valmistuneen kitaran ylänauhojen hionnalla. Kesän aikana jouduin tekemään kaulan kulmaan pienen muutoksen, joka puolestaan sai aivan ylimmät nauhat (ne joita en oikeastaan koskaan soita) särisemään. Nyt on kaikki tasaista - tosin vielä pyöristelyä ja kiillotusta vaille. Teräsvilla hoitaa homman joku ilta kun ehdin ja jaksan.