Varsinaiset pintakäsittelysessiot ovat nyt alkaneet. Täyttelin pohjan huokoset lopulta epoksilla, jonka vetelin lastalla koloihin. Epoksin hiominen on melkoista hommaa, kun se öljystä huolimatta täyttää paperin hetkessä. Sivuihin ja lapaviiluun käytin perinteistä hohkakivimetodia.
Kuvat eivät tee taaskaan oikeutta todellisuudelle. Pieni rantuisuus pinnoissa johtuu öljystä ja siitä, että shellakkakerros on vielä kovin ohkainen. Kaikki tasoittuu ja siliää tulevien viikkojen pimeinä yötunteina.
Soitin on nyt siinä värimaailmassa, mihin se tulee jäämäänkin. Toki puut sitten ajan myötä tummuvat. Viidenkymmenen vuoden päästä nyt lähes valkoinen siperiankuusikansi on huomattavasti kellastunut. Se on sitten sitä vintagea.
Yhteen koko kitaran pintakäsittelysessioon kuluu aikaa vajaan tunnin verran, ja sitten vielä tunnin kuluttua ylimääräiset oliiviöljyt vedellään pinnasta pois pelkällä pirtulla. Tästä yhtälöstä voi laskea, minkä verran yöunet lyhenevät, kun tavoitteena on 6-8 sessiota ennen välihiontaa ja lopullisia kiillotuskertoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti