Pihakuvia

Vielä jokunen kuva ulkovalaistuksessa sekä pieni ääninäyte kunnon mikillä äänitettynä!

Son siinä!

Outo pikku kitara on nyt valmis. 

Ulkonäkö on todella kiva. Ääni on todella... outo. Mutta ihan hyvässä mielessä. Vaati ensin rohkeutta vääntää viritystä puolitoista sävelaskelta normaalia tiukemmalle, mutta hyvin kaikki tuntuu kestävän. Yhtään kieltäkään ei ole vielä katkennut, vaikka olen jo useamman kerran säätöjä varten löysännyt ja tiukannut koko 0,012" light-setin. Soundipuolella nasaalia ärhäkkyyttä ja perkussiivista rytmiikkaa löytyy ainakin kotitarpeiksi, mutta myös sävyjä ja herkkyyttä on tullut rakennetuksi mukaan : ). Pienessä kopassa ei basso ole hallitseva, mutta mukana kuitenkin. 

Asensin saman tien K&K Soundin Pure -kontaktimikrofonin ja ohessa muuan pätkä sen kautta nauhalle tarttunutta.

Ehkä en tällä kitaralla lähtisi aivan trubaduurikeikalle, mutta vaikkapa kitaraduossa ja studiossa tällä saa luotua kiintoisia helinäkerroksia ja kuulaita näppäilyjuttuja. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Ergonomiasta tuli aika sopiva eskari- ja kouluikäiselle. Yläikärajaa ei ole määritetty.

Eikös tässä ole heti jotain stingmäistä? Sting eli Gordon Sumner innoistui taannoin Martinin "5" -mallista eli juurikin teräskielisestä terssikitarasta.

Seuraavassa kitara sivulta ja takaa, seisoo ja makaa, olkaa hyvät!

Yhdessä tämä parivaljakko tullee luomaan unohtumatonta pop-musiikkia kuten Lennon&McCartney aikoinaan...

Kaulat ovat samasta laudasta molemmissa.

Virityskoneistot ovat kierrätystavaraa Blueridgen kitarasta, johon vaihdoin paremmat tilalle. Syystäkin, olen taas saanut huomata kun näitä olen vääntänyt.

Skaala 550mm/22,5 tuumaa

Cocobolon väri on valosta ja katselukulmasta riippuen punaisesta oranssin kautta ruskeaan ja mustaan. Pohjan vaalea raita on samaa puuta kuin muukin pohja.

Rakentajan omakuva

Kannessa on läpinäkyvä plektrasuoja kaikuaukon alapuolella.

Kannessa on kaunis loimukuvio

Kolmas ja (toistaiseksi) viimeinen!

Signaaliketjun kolmas lenkki (Signaaliketjun heikoin lenkki esiteltiin kolmanneksi ylimmässä kuvassa)

Loppuun pieni "video", josta saa alustavaa osviittaa sulosoinnuista. Kuvissa tulevat soittajat (jahka vaan isä laskee kitaran käsistään) sekä ainakin koko olohuoneen ja keittiönpöydän sekamelska.

Kärsimättömyys palkitaan?

Sairaspäivää olen viettänyt ja 1000mg parasetamolin turvin jaksoin vähän edistää hommia (rauhallisesti istuskellen tietysti). Kyllästyin odottamaan neljää päivää shellakan kovettumista ja kokeiluluonteisesti tein kiiltovahauksen jo tänään. Hyvin onnistui eikä mitään pehmeyden merkkejä ollut havaittavissa pinnassa. Tosi säihky siitä tuli ja ehdottomasti nätein tähän astisista!

Sitten ei ollutkaan enää muuta tehtävissä kuin kaula kiinni ja tarkat mittaukset tallan paikalle, lakka pois tallan ja otelaudan kohdalta ja liimaa ja puristusta. Tallaa pitää puristaa yön yli, otelaudan lipan jo päästin pinteestä. Alimmassa kuvassa on jo satulan luussa alustavat hahlot kielille ja kontaktimuovinen plektrasuoja kannessa paikallaan. Lähellä ollaan loppusäätöjä!

Ototellaan

Pinta on nyt valmis, niin kuin sen nyt tässä maailmassa ja näillä käsillä voi saada. Kanteen tuli peräti kymmenen sessiota shellakkaa, koppaan seitsemän. Toistaiseksi vaikuttaa parhaiten onnistuneelta tähänastisista. Kantapääopiston peruskurssi on tehnyt tehtävänsä. Nyt annan pinnan levätä, kuivua ja kovettua maanantaihin, teen loppukiillotuksen autovahalla ja alan kiinnittämään kaulaa ja tallaa - siis raaputtamaan valikoiduista kohdista huolella rakennetun pinnan pois. Ensi viikolla siis pääsemme mahdollisesti kuulemaan ensisäveliä!

Puoliväliraportti

Loppu häämöttää jo. Kannessa on nyt kuusi sessiota shellakkaa, kopassa kolme ja lavassa viisi. Kaulassa on seitsemän kerrosta tukkiöljyä. Kanteen ja koppaan tulee vielä pari-kolme sessiota ennen loppuhiontaa (1200) ja -kiillotusta.

Kiiltoa löytyy jo, mutta ei ihan joka kohdasta. Tekemistä riittää vielä. Loppuhionta oikaisee pienen appelsiininkuorta muistuttavan epätasaisuuden, kunhan pintaa on tarpeeksi hiottavaksi asti. 

Yksi viritystapin reikä lohkesi hieman poratessa. Se jää kuitenkin koneiston alle piiloon. Reiät eivät ole aivan suoralla viivalla - tämä asettelu antaa kielille enemmän tilaa lavassa. 

Suurin kysymys on vielä ratkaisematta: Soikohan se?

Taash shitä shellakkaa shuojakshi!

Pintakäsittelyviikot ovat vihdoin alkaneet! 

Eilen tiistaina oli viimeinen kurssikerta ja illan ja alkuyön tunteina saatoin pinnat käsiteltävään kuntoon. Nyt yhden kerroksen jälkeen cocobolo suorastaan loistaa. Seetrikannessakin on kiva sävy ja tosi hieno tekstuuri. Kyllä tästä ihan nätti peli tulee.

Sivuissa ja pohjassa on vielä jonkin verran huokosia täytettävänä. Niille pitää jossain vaiheessa antaa hohkakivikäsittely. 

Kaulaan tulee pelkkä tukkiöljykäsittely. Petsin hinkkasin pois, joten kitarassa on pelkkiä luonnonvärejä. Kaula ja koppa on ehkä vähän eri maailmoista sävyn puolesta, mutta kaula passaa kivasti kannen sävyyn kuitenkin.

Pikkutalla pikkukitaralle

Toiseksi viimeisellä kurssikerralla käytin koneiden voimaa tallan tekemiseen. Kuvista näkyy, että sivujen syyntäyttö on vielä kesken - hiomista vaille. Tällä kertaa käytin fillerinä epoksiliimaa ja sillä näyttää tulevan tosi kivaa jälkeä!

Eteenpäin, aski pikkuinen!

Kolmas ja viimeinen kitara alkaa olla pintakäsittelyvaiheessa. Nyt jos olisi viikko aikaa keskittyä tähän, homma olisi valmis. Viimeiset hionnat vielä koppaan, cocobolon syiden täyttö ja sitten hinkkaamaan shellakkaa. Kaula vaatii vielä hiontaa, se on vasta viilakarkeudessa. Tuntuu siltä, että näitä asioita oikeasti oppii tekemällä. Toistaiseksi olen työn jäljen puolesta kaikkein tyytyväisin tähän viimeiseen. Viime yönä jo unissani soitinkin sillä muuatta virttä ja hyvin soi :)

Kokonaisuus on aika mukavan sopusuhtainen (itse piirretyksi varsinkin). Ruusupuinen talla-aihio saa ensi tiistaina oikean muotonsa. Virityskoneistot ovat second handia, Blueridgen BG-140 -kitarastani, johon vaihdoin aikoinaan laadukkaammat tilalle. Jospa ne tässä saisivat palvella ja pitäisivät pikkuaskin vireessä.

Ruusupuinen otelauta oli SP-elektroniikan halvin malli. Itse tykkään tosi paljon sen rikkaasta kuviosta. Nauhoja on yhteensä 18, ennen kaulan ja kopan liitosta 12. Otelautamerkit ovat abalone-simpukkaa.

Tältä näyttää alapuoli. Olen ajatellut petsata kaulaa punertavalla mahongilla enemmän kopan sävyyn. Tuo raita pohjassa on tosiaankin puussa itsessään olevaa pintakasvua  (sapwood). Pääsin valitsemaan muutamasta setistä kuvien perusteella, ja valkkasin tietysti tämän hurjimman näköisen.

Kaula on vielä karkeahko. Hiottavaa ja pientä muotoiluakin riittää vielä.

Tämä kaulan ja lavan liitoskohdan "timantti" syntyi kai aikoinaan siitä, kun erillinen lapa liimattiin kaulaan eräänlaisella pyrstöliitoksella. Nyttemmin se on koristeellinen yksityiskohta akustisen kitaran rakennustraditiossa. Joidenkin mielestä se kai vähän jäykistää ja vahvistaakin lapaa sen heikoimmasta kohdasta. Kuten kuvasta näkyy, siinäkin on vielä säätämistä.