maanantai 11. toukokuuta 2009

Son siinä!

Outo pikku kitara on nyt valmis. 
Ulkonäkö on todella kiva. Ääni on todella... outo. Mutta ihan hyvässä mielessä. Vaati ensin rohkeutta vääntää viritystä puolitoista sävelaskelta normaalia tiukemmalle, mutta hyvin kaikki tuntuu kestävän. Yhtään kieltäkään ei ole vielä katkennut, vaikka olen jo useamman kerran säätöjä varten löysännyt ja tiukannut koko 0,012" light-setin. Soundipuolella nasaalia ärhäkkyyttä ja perkussiivista rytmiikkaa löytyy ainakin kotitarpeiksi, mutta myös sävyjä ja herkkyyttä on tullut rakennetuksi mukaan : ). Pienessä kopassa ei basso ole hallitseva, mutta mukana kuitenkin. 
Asensin saman tien K&K Soundin Pure -kontaktimikrofonin ja ohessa muuan pätkä sen kautta nauhalle tarttunutta.
Ehkä en tällä kitaralla lähtisi aivan trubaduurikeikalle, mutta vaikkapa kitaraduossa ja studiossa tällä saa luotua kiintoisia helinäkerroksia ja kuulaita näppäilyjuttuja. 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Ergonomiasta tuli aika sopiva eskari- ja kouluikäiselle. Yläikärajaa ei ole määritetty.

Eikös tässä ole heti jotain stingmäistä? Sting eli Gordon Sumner innoistui taannoin Martinin "5" -mallista eli juurikin teräskielisestä terssikitarasta.

Seuraavassa kitara sivulta ja takaa, seisoo ja makaa, olkaa hyvät!

Yhdessä tämä parivaljakko tullee luomaan unohtumatonta pop-musiikkia kuten Lennon&McCartney aikoinaan...
Kaulat ovat samasta laudasta molemmissa.


Virityskoneistot ovat kierrätystavaraa Blueridgen kitarasta, johon vaihdoin paremmat tilalle. Syystäkin, olen taas saanut huomata kun näitä olen vääntänyt.
Skaala 550mm/22,5 tuumaa
Cocobolon väri on valosta ja katselukulmasta riippuen punaisesta oranssin kautta ruskeaan ja mustaan. Pohjan vaalea raita on samaa puuta kuin muukin pohja.
Rakentajan omakuva

Kannessa on läpinäkyvä plektrasuoja kaikuaukon alapuolella.

Kannessa on kaunis loimukuvio
Kolmas ja (toistaiseksi) viimeinen!

Signaaliketjun kolmas lenkki (Signaaliketjun heikoin lenkki esiteltiin kolmanneksi ylimmässä kuvassa)

Loppuun pieni "video", josta saa alustavaa osviittaa sulosoinnuista. Kuvissa tulevat soittajat (jahka vaan isä laskee kitaran käsistään) sekä ainakin koko olohuoneen ja keittiönpöydän sekamelska.

2 kommenttia:

Tuomo kirjoitti...

Olisi tehnyt mieli kiittää sinua jo heti aamusta, kun sähköposti kertoi blogipäivityksen tulleen. Mutta eihän sitä aamulla millään ehdi.

On ollut mielenkiintoista seurata projektejasi. Se on mahtavaa, että itse tehden saa aikaan kaunista jälkeä ja hienoa sointia. Kiitos, että jaat osaamistasi ja lahjojasi meille - siis päätyösi ohella kitaranrakentamista blogissasi ja musiikkiasi arjessa ja juhlassa.

Nyt vielä toivomme, että teet pienen demopätkän, jossa kaikki kolme itse tehtyä kitaraasi ovat mukana. Autotalliorkesteri vain töihin, mutta ihan kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä! Ja vain, jos tekee mieli.

Tuomo

Janne Koskela kirjoitti...

Hyvä idea, Tuomo! Pittääpä laittaa hautumaan