Talla on nyt (taas) liimattu. Huomenna saanen kanteen reiät kielille ja kielet kiinni, kun liima on ehtinyt kunnolla kovettua. Tässä korjausrakentamisen vaiheessa olen tuskastellut ja ihastellut shellakalla käsiteltyä pintaa. Siihen tulee painaumia ja naarmuja älyttömän helposti, mutta toisaalta se on tosi helppo (ei ihan vaivaton kylläkään) korjata taas uudenveroiseksi. Kovin kovaa keikkaelämää tämä kitara ei tule kauniina kestämään. Onneksi sellaista ei ole tiedossakaan.
Tässä maalarinteipillä merkattuna tarkkaan mitattu tallan paikka kannessa. Skaalan mitta on 646,2mm noin suurinpiirtein. Lakkapinta on tietysti kaavittu pois tallan alta.
Tästä on nyt leikki kaukana. Moniasennus H. Koskelan tallanasennuspuristin tositoimessa (n. 15 kuivaharjoituksen jälkeen, joten ainakin luulin tietäväni, mitä olin tekemässä).
Liima pursuaa tallan ja kannen välistä - niin kuin pitääkin. Purskeet poistetaan niiden hieman kuivuttua taltalla tms. terävällä. Liimapurskeet lähtivät hyvin irti, mutta maalarinteippi vei mukanaan pari syytä kansipuuta. Ja taas tuli ranskalaiselle kiillotukselle käyttöä...
Totuuden hetki nro 2 koittaa jossain vaiheessa perjantai-iltaa. Toistaiseksi kitara ainakin näyttää hyvältä omaan silmään. Toivottavasti sointi ja soitettavuuskin miellyttää edelleen nyt, kun kitaran pitäisi soida vireessä. Saksasta löysin kohtuuhinnalla kovan kotelon, jonka pitäisi olla juuri sopiva ja alkuviikosta täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti