sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Pinnallista

Piinallisen pinnalliset pintakäsittelyviikot ovat alkaneet! Näiden viikkojen aikana on tarkoituksena saattaa soitin sellaiseen loistoon ja hohteeseen, että silmiin sattuu :) No, ainakin on tarkoituksena rakentaa herkille puille ohut suojaava pintakerros pintakäsittelyaineilla. Aloitin kaulasta ja päätin Juha Lottosen hienojen kitaroiden innoittamana käyttää kaulan käsittelyyn tukkiöljyä, joka jättää kovettuessaan kaulalle ohuen ohuen suojakerroksen, mutta säilyttää kuitenkin orgaanisen samettisen (pyöreä ja viipyilevä, tanniininenkin lie?) puutuntuman soittokäteen. Tukkiöljy vain pyyhitään pintaan rätillä, liiat pyyhitään pois ja annetaan kuivua joitakin tunteja, hiotaan kevyesti hienolla teräsvillalla ja toistetaan. Ensimmäinen kerros on nyt paikallaan mutta pientä lisähiontaa selvästi tarvitaan vielä kaulan tyven tietämillä. Meinaa vaan elämä haitata harrastuksia...

Ennen öljykäsittelyä porasin 1.5mm terällä otelaudan valkoisille sivumerkeille paikat ja liimasin dotsit paikoilleen pikaliimalla. Pikaliimalla täyttelin myös nauhaurien kolot otelaudan sivussa. 

Kitaran koppa saanee taas ranskalaisen shellakkakiillotuksen, jos nyt tuo tukkiöljykäsittely ei aivan vie mennessään. Helppoa se ainakin on ja vaivatonta verrattuna ranskalaisen kiillotuksen vaatimaan päiväkausien hinkkaamiseen. Toisaalta shellakalla saa syvemmän kiillon ja ehkä hieman enemmän suojaakin. Molemmat menetelmät ovat yksinkertaisin välinein kotona toteutettavia juttuja.



1 kommentti:

Harri Huovinen kirjoitti...

No äkkiäpä se on tullut noin valmiiseen kuntoon! Kaulan viimeistelymenetelmä kuulostaa aivan tolkuttoman hyvältä. Ääninäytettä odotellessa... :-)