Laatikko alkaa olla kasassa. Reunalistat on paikoillaan ja valmiina (hep). Prosessi meni muuten hienosti, mutta tiistaina jyrsitty ura kannen koristelistalle oli paikoin liian kapea. Vaahterainen reunalista piti vetää siksi muutamasta paikasta kannen puolella ylettömän ohueksi. Monenlaista täytettävääkin on, rakosia ja uria listojen reunamilla. No, nämä on näitä amatöörikäsityöläisen puumerkkejä. Pientä epätasaisuutta ja moneen suuntaan vinksotusta on, kun läheltä katsoo, mutta vähän kauempaa kaikki näyttää ihan kitaralta. Jääpähän parannettavaa mahdollisiin hypoteettisiin epätodennäköisiin mutta toivottaviin seuraaviin projekteihin. Vaimo on jo vähän kysellyt, mitä aion tehdä kurssilla kevätpuolella. Katotaan nyt, jääkö jollekin uudelle aikaa tai edes intoa. Kyllähän sellainen terssikitara (pienen pieni) olisi mukava rakentaa. Ehkä.Reunalistat ja koristelistat piti taivuttaa muotoon, ja kun en omista hienoa taivutusrautaa enkä muistanut sitä tiistaina pyytää lainaan kurssilta, värkkäsin oman juotoskolvista ja pienestä metalliputkesta. Kolvi tuottaa enemmän kuin tarpeeksi lämpöä tähän tarkoitukseen, ja metalliputki auttoi tasoittamaan lämpöä, ettei hauraat listat pala karrelle. Kuten kuvista näkyy, maalarinteippi on hyvä kiinnitysväline näille reunajutskille. Teippiä kannesta irrottaessaan pitää (lue: olisi pitänyt olla) vain olla varovainen, ettei teippi revi kuusen pitkiä syyrakenteita mukaansa.
Seuraavaksi sitten kaulan kiinnityskolon jyrsintää ja kaikkein siivottominta hommaa, hiomista monella eri karkeudella 150:sta aina kuuteensataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti