tiistai 23. joulukuuta 2008

Teletapit sanovat: uudestaan!

Kaikki 2000-luvun alussa lapsia kasvattaneet muistanevat teletapit-sarjan tärkeimmän ja piinaavimman sanan. Kun viisi minuuttia kestänyt sekava videonpätkä englantilaisten lasten sormiväritaiteilusta oli vihdoin loppunut, Tiivi-Taavi, Pai tai joku muu tähdistä hihkaisi: Uudestaan! Ja niin koko tuhruinen sormivärielokuva katsottiin toiseen kertaan ankeasta alusta katkeraan loppuun saakka. 

Jos sait kiinni tunnelmasta, tiedät, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä, jos mietin soitinrakennusta. Olen oppinut taas tärkeän läksyn. Ei pidä liimata tallaa kiinni ennen kuin kaula on varmasti paikallaan. Ihan minimaaliseksi luulemassani kaulan kulman ja liitoksen säätämisessä hukkaantui yllättäen pari milliä soivaa kielen pituutta. Pari milliä liian lyhyt skaala taas tietää ainaista ylävirettä kaikilla muilla paitsi vapailla kielillä. Asiaa ei auttanut sekään, että tallaa liimatessa se pääsi luistamaan sen verran, että tallan luun kompensaatiolla näistä milleistä ei enää selvitty mitenkään. Ei siis auttanut mikään muu kuin riipaista sydämensä irti rinnasta... No ei sentään aivan, mutta kuitenkin tiukkaan liimattu talla irti kauniisti viimeistellystä kannesta. 

Ensimmäisessä kuvassa talla on lampun alla lämmityksessä.  60°C on maaginen liimanheltiämislämpötila (huomatkoon jokainen kesäkelillä kitaran parkkeerattuun autoon jättämistä suunnitteleva tämän!), ja foliolla vuorattu pahvi taas suojaa vielä tässä vaiheessa kaunista pintakäsittelyä.
Tässä talla on lopulta irrotettuna. Irrotus ei ollut kovin helppo toimenpide, ja muutamia rumia naarmuja jäi työkaluista (ohut metallinen liimalasta sekä taltta) shellakkaan, ja joitakin painaumia puuhunkin. Talla vei mukanaan myös jonkin verran kansipuuta, joka täytyy liimata takaisin tai täyttää jotenkin muuten.
Kuva tallan pohjasta osoittaa, että irrottamiselle oli muitakin järkeviä perusteita: Talla ei ole aivan 100% sopinut kannen muotoon ja siksi liimasauma ei ole ollut aivan lähellekään täydellinen. Intonaatio-ongelman takia jouduin pakosta tekemään sen, mitä en muuten olisi viitsinyt tai uskaltanut yrittää.
Ei auttanut muu kuin päättää hioa koko kaikuaukon ja plektasuojan (suojattu teipillä) alapuolella oleva kansi taas puhtaalle puulle.
Vanhat (no ei kovin vanhat mutta tässä tapauksessa kuitenkin entiset) kielten läpimenoreiät pitää tapittaa ja hioa tasaiseksi kannen kanssa. Sitten vielä lisää hiontaa, ja katso: Ranskalainen kiillotus alkaa alusta. Uudestaan! Onneksi vain kansi on käsiteltävänä eikä sekään kokonaan. Kyllä tästä selvitään, joskus joulun jälkeen. Hyvästi joulumarkkinat 2008. Tervetuloa, tammikuun alennusmyynnit 2009!

Elämä jatkuu.

Siunattua joulunaikaa kaikille! Teille on syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra!

1 kommentti:

Miika kirjoitti...

Voin tuntea tuskasi kahdenkin vuoden takaa. Mitä Teletapit sanoivat jäädessään auton alle? Uudestaan! (Ote tyttären joululahjavitsikirjasta)