torstai 2. lokakuuta 2008

Konevoimaa ja käsitöitä

Kiharainen loimumahonki ei ole niitä kaikkein kiitollisimpia käsin höylättäviä puulajeja. Höylättyäni joku ilta muutaman pelottavan syvän kuopan ennen niin kauniiseen pintaan, jätin homman sikseen ja päätin kysyä neuvoa viisaammilta. Viisaammat (lue: kurssin viisas opettaja Rauno) kehottivat kysymään, josko Oulun seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikön puuseppälinjan leveänauhahiomakonetta saisi käyttää tarkoitukseen. 

Puukko tuppeen, höylä penkille, puhelin kauniiseen käteen ja soittamaan. Ystävällinen opettaja Risto toivotti tervetulleeksi, antoi koulutuksen traktorin kokoisen laitteen käyttöön, lainasi mdf-levyä ja liimaa sekä sahasi sopivia rimoja konetta varten tarvittavan alustan rakentamiseen. Uskomattoman ystävällistä ja hienoa "palvelua" (vaikka en ollut edes maksava asiakas)! Uurastin tunnin koneen äärellä, sain pohjan, kannen ja sivut kymmenesosamillin tarkkuudella määrävahvuuteen, ja säästin useiden päivien (lue:öiden) hankalan ja riskialttiin työn. Samalla saattoi mietiskellä tulevan sunnuntain saarnaa...

Kuusikansi on nyt 3mm paksu, sivut ja pohja 2,5mm. Olen myös veistellyt kaulan kantaa ja lavan detaljeja eteenpäin. Vaahteraraita on metka juttu kannassa. Paitsi että se tekee veistämisen moninkertaisesti vaikeammaksi, kun on niin kovaa puuta mahonkiin verrattuna.Kuitenkin  tuntuu, että homma etenee hienosti ja jopa nopeasti! Kaksi kaveria siellä taitaakin olla jo jonossa odottamassa omaa "Koskelaa". Joutunevat Antti ja Tommi kyllä odottamaan pitkään, valitettavasti...



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kitarahan etenee mielettömällä vauhdilla! Nyt sait verorahoillesi vastinetta Pikisaaresta:) Hieno homma että pääsit santaileman sinne. Valistunut arvaukseni on että kohta pidät kolme sapattivuotta ja opiskelet siellä puusepäksi vain, jotta saisit rekennella joutoajat kitaroita...