maanantai 10. marraskuuta 2008

Pölytoosa






Vietin äärimmäisen pölyisen vapaan aamupäivän kitaran kanssa ulkosalla. Ulkopinnat on nyt hiottu sileiksi ja kauniiseen hohtoon. Kolojen täyttelyä ja täytettyjen kohtien lisähiontaa vielä täytyy tehdä, mutta noin suurinpiirtein koppa alkaa olla valmiina pintakäsittelyyn ja kaulan ja tallan kiinnitykseen. Olisiko kenelläkään hyvää vinkkiä, millä pienet kolot ja rakoset olisi parasta tukkia? 

Kuvissa pölytoosa moninaisten hiontavaiheiden jälkeen (Kaikki pinnat kävin läpi karkeusasteilla 120-150-180-220-320-400-600), pölyt tärpätillä pyyhittynä. Suunnilleen tältä, mutta paremmalta tulee näyttämään lopullinen käsitelty pinta. Olen innoissani!

Kun kitaran koppaa kopauttaa rystysillä pohjan keskivaiheille, siitä kuuluu yleensä melko sointuva ääni, jonka korkeus vaihtelee kitarasta toiseen ja kopan koon mukaan. Tästä kopasta lähtee melkoisen matala kalahdus. Toivon, ettei bassosta tule aivan liian hallitseva. No, bassoahan sointiin lähdettiin hakemaankin...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan älyttömän hyvän näköistä loimua! Ja muutenkin näyttää toki hyvältä. Kolojen täyttämiseen kannattaa loimupuussa käyttää loimusahanpurua ja liimaa. Niiden asettelu on kuulemma tosi tarkkaa puuhaa...

Janne Koskela kirjoitti...

Harmi, kun tuo loimusahanpuru on päässyt loppumaan. Tämän päiväiset hiontapölytkin meni kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Pitää varmaan StewMacista tilata muutama unssi loimusahajauhoa pahimpaan hätään. Kiitti vinkistä Panjolle!

Anonyymi kirjoitti...

Terve vaan Janne!

Kävinpä kurkkaamassa projektiasi viimein ja hyvinhän se tuntuukin edenneen!

En minä tätä sen enempää osaa kommentoida kun olen näissä rakennusasioissa täysin tietämätön, mutta hyvältä näyttää.

Palataan taas asiaan.

t. Jarmo Hynninen