Tässä syntiinlankeemuksen jälkeisessä todellisuudessa on toisinaan haasteellista elää ja toimia. Tahto olisi luottaa ihmisiin ja heidän rehellisyyteensä, mutta kovin helposti epäilys hiipii takaraivoon. Mitä jos minua huijataan? Mitä jos tulen petetyksi? Miten lankeemus sitten liittyy soitinrakennukseen? Varmasti hyvinkin monella tavalla, mutta tällä hetkellä tähän projektiin erityisesti siinä, että E
N OLE SAANUT VIELÄKÄÄN AMERIKKALAISESTA NETTIHUUTOKAUPASTA (eBay) VENTOVIERAALTA KALLIILLA RAHALLA OSTAMIANI PUITA!! Parikymmentä päivää odottelua on pitkä aika, kun ottaa tietoisen riskin ja päättää luottaa amerikkalaisen, täysin tuntemattoman kanssaihmisen rehellisyyteen. No, tyypillä on firma joka myy puita ja rakentaa omalla nimellään hienoja kitaroita Virginiassa Yhdysvalloissa, joten tuskin hänellä on varaa tehdä ohareita tässä globaalin viestinnän verkostossa. Ebayssa on palautejärjestelmä, joten annan kuulua siellä, jos puita ei ala kuulua...
Kitaran pohja ja sivut tulevat blogin otsikon alla näkyvästä afrikkalaisesta loimusapele-mahongista ja kansi ukrainalaisesta kuusesta, jotka molemmat huusin samalta puuyrittäjältä. Odottavan aika on pitkä.
Odotellessa olen saanut kaulan jo melko pitkälle. Tänään ensin vahingossa halkaisin rumasti
ruusupuisen lapaviilun sitä koneella hioessani,
sitten liimasin sen kasaan ja lopulta kiinni lapaan. Hyvin onnistuneen korjausliimauksen kuivumista odotellessa ajoin jyrsimellä uran kaksitoimiselle
kaularaudalle (jonka avulla kaulan voi vääntää kahdella tavalla mutkalle, kuperaksi tai koveraksi).
Jälkimmäisen liimauksen (jonka olisi pitänyt olla se ainoa) kuivuessa höyläsin ja hioin ebenpuisen otelaudan vahvuuteensa.
Nyt toista kitaraa rakentaessa, kun koneita ei enää tarvi pelätä aivan niin paljon, tuntuu, että ehdin yhden illan aikana tosi paljon. Tämähän etenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti