Aloitin syksy kurssin viime keväänä valmistuneen kitaran ylänauhojen hionnalla. Kesän aikana jouduin tekemään kaulan kulmaan pienen muutoksen, joka puolestaan sai aivan ylimmät nauhat (ne joita en oikeastaan koskaan soita) särisemään. Nyt on kaikki tasaista - tosin vielä pyöristelyä ja kiillotusta vaille. Teräsvilla hoitaa homman joku ilta kun ehdin ja jaksan.
Loppuillasta ehdin vielä ensin oiko- ja tasohöyläämään tulevan kaulan mahonkilankun ja sitten vielä vannesahaamaan sen halki. Sisältä löytyi kaunista, lievästi loimuista puuta!
Inhoan noiden ihmistä isompien koneiden kanssa työskentelyä niiden kovan äänen, vaarallisuuden ja tehokkuuden takia. Tehokkuus on toki hyvä asia silloin, kun työ onnistuu, ja siksi opettelen tulemaan niiden kanssa toimeen. Tehokkuus on kuitenkin huono asia silloin, kun inhimillisen erehdyksen takia jotakin menee pieleen. Tehokkailla koneilla menee pieleen tehokkaasti. Tänään oli onneksi oikea puuseppä-ystävä apuna kriittisimmissä vaiheissa. Ammattitaito on ammattitaitoa, ei siitä pääse mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti